tiistai 25. lokakuuta 2016

Kyberturvallisuus – jokaisen suomalaisen kansalaistaito?

Kirjoittanut Anu Laitila



Vietin 23.–25.9.2016 viikonlopun Naisten Valmiusliiton järjestämässä Hoikka 2016 -harjoituksessa, joka pidettiin Kajaanissa Kainuun prikaatissa. Harjoitusten tavoitteena oli antaa osallistujille arjen turvallisuusvalmiuksia sekä varautumistaitoja, ja harjoituttaa naisia toimimaan johto-, organisointi-, huolto- ja kouluttajatehtävissä.

Kajaaniin kokoontui viikonlopun ajaksi lähes 400 naista ja tarjolla oli kymmenen eri kurssia muun muassa vesiturvallisuus, kenttälääkintä, kansalaisen kyber- ja katuturvallisuus. Lisätietoja harjoituksesta löytyy täältä. Osallistuin tällä kertaa kyberturvallisuuskurssille.

Kurssin aikana käsittelimme muun muassa informaatiovaikuttamista, valemedioita, erilaisia tietoturvauhkia ja niihin varautumista.

Puhujina oli muun muassa Janne ”Rysky” Riiheläinen, Tero Muurman Keskusrikospoliisin kyberrikostorjuntakeskuksesta, asiantuntijoita Maanpuolustuskoulutusyhdistykseltä (MPK) ja puolustusvoimilta. Mielenkiintoista ohjelmaa siis riitti aamusta iltaan.

Panostukset kyberturvallisuuteen ovat kasvaneet viranomaisilla Suomessa ja Suomen varautumiskykyä pidetäänkin yhtenä maailman parhaana.

Puolustusvoimat palkkaavat kybervarusmiehiä

Puolustusvoimilla koulutetaan nykyään myös kybervarusmiehiä. Ohjelmaan haetaan erillisellä hakemuksella ja kybervarusmiehet saavat palvelusajalta palkkaa ja siitä saa myös työtodistuksen.

Puolustusvoimat ovat ottaneet sosiaalisen median kanavat käyttöön ja ne toimivatkin nykyään tärkeässä roolissa niin sisäisessä kuin ulkoisessa viestinnässä. Varusmiehille ja henkilökunnalle on tehty omat pelisäännöt somen käyttöön, jotta ylilyöntejä ei tapahtuisi. Kohtalokkaita virheitä kun sattuu somessa helposti, ja sen saivat kokea myös venäläiset sotilaat, jotka paljastivat sijaintinsa sosiaalisessa mediassa.

Poliisin kyberturvayksikkö aktiivinen myös kansainvälisesti

Suomen poliisi sai oman kyberturvayksikkönsä vuonna 2015 ja se onkin harvoja yksiköitä, joihin virtaa rahaa lisää. Kyberturvayksikössä työskentelee tällä hetkellä noin 50 henkilöä.

Poliisin kyberturvayksikkö tekee läheistä yhteistyöstä muun muassa viestintäviraston, puolustusvoimien ja yhteiskunnan toimivuuden kannalta muiden kriittisten pelureiden kanssa. Myös globaali yhteistyö on välttämätöntä eri tahojen välillä, ja jopa USA on myöntänyt, että se ei yksin pysty menestymään kyberrikollisia vastaan, vaan tarvitsee siihen kumppaneita. Osa suomalaisista kyberturvallisuuden asiantuntijoista matkustaakin ympäri maailmaa kuukausittain ja osallistuu erilaisiin kokouksiin ja tapahtumiin aiheen ympärillä. Globaali yhteistyö verkon suurimpien toimijoiden, kuten Facebookin, Microsoftin ja Googlen kanssa on myös tärkeää.

Suomelle on luotu jo oma kyberturvallisuusstrategia ja se määrittelee keskeiset tavoitteet ja toimintalinjat, joiden avulla vastataan kybertoimintaympäristöön kohdistuviin haasteisiin ja varmistetaan sen toimivuus. Suomen kyberturvastrategia on julkinen ja siihen voi jokainen tutustua yhteiskunnanturvallisuus.fi verkkosivuilla.

Kyberturvallisuuden suurin uhka on ihminen

Muutamia vinkkejä kurssilta meidän kaikkien arkeen:

-      Pidä tietokoneen, tablettien ja puhelinten ohjelmistot aina ajan tasalla
-      Käytä maalaisjärkeä: Se mikä kuulostaa liian hyvältä ei ole yleensä totta. Ilmaisia lounaita ei ole myöskään verkossa.
-     Mieti mitä julkaiset verkossa --> Kuka tahansa voi käyttää julkisia tietojasi niin hyvässä kuin pahassa. Tämän sai kokea nahoissaan Jenson Button ja hänen vaimonsa.
-      Ennen kuin klikkaat ”mainosviesteihin” tai muihin tuntemattomiin linkkeihin, selvitä niiden alkuperä. Hyvä työkalu WOT, joka on muuten suomalaisten kehittämä.
-      Valitse kunnon salasanat ja säilytä niitä huolellisesti sekä valitse joka palveluun oma salasana. Hyvä apuväline F-Securen Key.



Kyberturvallisuudesta on tulossa pikkuhiljaa jokaisen suomalaisen kansalaistaito ja toivottavasti näemme jossain vaiheessa aiheen myös opintosuunnitelmassa.

Mikäli vastaavat kurssit kiinnostavat niin, niistä löydät lisätietoja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kotisivuilta.

Turvallisia hetkiä verkossa ja muistakaa:

”Nykyään jokainen päivä on aprillipäivä” – Jari ”Rysky” Riiheläinen

tiistai 17. toukokuuta 2016

OLENNAISTA - NASTA JUTTU

Keväällä sain tutustua Naisten Valmiusliiton toimintaan osallistumalla kolmipäiväiseen NASTA -harjoitukseen Haminan Reserviupseerikoulun (RUK) alueella.

Naisten Valmiusliitto yhdistää 10 naisten vapaaehtoista maanpuolustus- ja turvallisuustyötä tekevää järjestöä. Liiton tarkoituksena on kehittää naisten turvallisuuteen ja varautumiseen liittyviä valmiuksia koulutuksen kautta sekä lisätä naisten mahdollisuuksia toimia poikkeusoloissa yhteiskunnan hyväksi.  Samalla liitto herättää ja ylläpitää naisten tietoisuutta arjen turvallisuudesta sekä turvallisuustaitojen tarpeellisuudesta. Maailmalla tapahtuvat konfliktit, terrori-iskut, sodat ja niitä pakenevat ihmiset saavat meidät monella tapaa hämmennyksiin. Nämä asiat vaikuttavat varmasti turvallisuutta käsittelevien NASTA–harjoitusten suosioon.  Kurssit täyttyvät nykyisin välittömästi, jopa ensimmäisten minuuttien aikana.



Itse istuin 2.1. ennen kello 8.00 sormet näppäimistöllä www.mpk.fi sivulla odottaen ilmoittautumislinkin avautumista järjestyksessään 37. NASTA–harjoitukseen. Ilokseni mahduin nopeana mukaan, sillä kurssit olivat täynnä jo kello 8.06. Tämän kevään NASTA oli Haminalaisen pullamummon mukaan nimetty VARVARA 2016 kurssiksi, joka toteutettiin perjantaista sunnuntaihin 22.-24.4. Mukaan pääsi 350 naista.

Valittavana oli nyt 10 eri kurssia: Etsintä, Johdanasta, Johtamistaidot, Katuturvallisuus, Kouluttaja-
valmennus, Kyberturvallisuus, Maastotaidot, Muonitus maastossa, Nuoren naisen selviytymispakki ja Puolustusvoimien B-ajolupa. Itse osallistuin haasteelliselle Maastotaidot kurssille.



Maastotaidot kurssilla meitä oli yhteensä 30 naista eli kolme 10 hengen telttaryhmää.
Opimme kurssin aikana: puolijoukkueteltan pystyttämisen ja purkamisen, kipinävuorossa yöllä olemisen, joka miehen oikeudet ja luonnon merkeistä lukemisen, suunnistamisen, rinkan sekä puukon valitsemis-kriteerit, nuotion teon ja tuluksien sekä trangian käytön niksit, kolmijalan ja paarien rakentamisen sekä ensiaputaitoja ja erilaisten solmujen tekoa. Itse sain uutta tietoa moneen eri asiaan.
NASTA -harjoitus on mukava tapa päästä irti arjesta toisten samanhenkisten naisten seurassa oppimalla uutta sekä kokemalla jotakin itselle merkityksellistä ja mielenkiintoista!



Kolmen päivän aikana sain tutustua eri puolelta Suomea oleviin uusiin ihmisiin. Erityistä minulle oli päästä kurkistamaan armeijan ja varuskunnan maailmaan. Jo maastopuku kaikkine armeijan vaatetuksineen ja rinkkoineen sekä riviin järjestäytymiset asentoineen olivat uusia kokemuksia. Mieleen painuvia olivat myös tahdissa marssimiset marssilauluineen, joita ryhmämme kehitti itse uusiakin. Kipinävuorossa pakkasyössä teltassa istuessa ajatukset löysivät sodat käyneen isäni luo erityisellä tavalla. Myös perheeni miesten armeija-aika sai mielessäni uusia näkökulmia.



Nasta juttu, mikä kannatti kokea. Suosittelen :)

Sinikka Rouvari
Kouvolan Inkeroisista

maanantai 9. toukokuuta 2016

Varvaran jälkeen - muistoja kyberturvallisuuskurssilta

Kaksi kiireistä viikkoa on kulunut Varvara-harjoituksesta. On siis hyvä hetki palata hetkeksi muistelemaan mitä se pitikään sisällään.

Meille lahtelaisille tuli pieniä mutkia matkaan kuljetuksen suhteen, mutta lopulta kyyti järjestyi hienosti FB:n kyytipörssin kautta. Perjantai-aamuna starttasi siis autollinen reippaita naisia kohti Haminaa. Olimme perillä hyvissä ajoin, ja pääsimme ilmoittautumaan jonottamatta. Majoituspaikka löytyi helposti ja pääsimme pian hakemaan varusteet, mm. ne paljon puhutut ”suojavaatteet” eli maastopuvun.


Perjantain ohjelmaan kuului avajaisten lisäksi myös yhteisluento ja ruokailua (näissä harjoituksissa ei yleensä tule nälkä… ruokaa tuntuu olevan tarjolla vähän väliä…) ja iltasella pääsimme jo ensimmäiselle ”omalle” luennollemme, eli kyberturvallisuuden pariin. Todella moni ystävistäni kommentoi viikonloppusuunnitelmiani etukäteen sanoilla ”Luentoja?? Oikeesti? Koko viikonloppu? En ikinä jaksais istua jollain luennoilla!” Kyllä. Luentoja. Ja kyllä, hyvin jaksoin, ei mitään ongelmia. Aihe oli kiinnostava, luennoitsijat huippuhyviä ja aihetta käsiteltiin todella monipuolisesti. Toki ihan tavallisen tallaajan näkökulmasta, mutta puhetta oli myös vakoilusta, tulevaisuuden innovaatioista sekä terrorismista. Jo ensimmäinen luennoitsija, Marko Oras KyAmkin kyberlaboratoriosta kehotti meitä kyselemään ja haastamaan itseään. Tämä onnistuikin niin hyvin, että aikataulu venähti ja saunavuorokin meinasi mennä ohi! Eli se siitä pitkästymisestä. Ehdittiin sentään nauttimaan rantasaunan löylyistäkin.

Lauantai alkoi tutustumisella kyberrikollisuuteen KRP:n Timo Piiroisen johdolla. Jälleen juuri ja juuri ennätimme valokuvaukseen omalla vuorollamme ennen lounasta. Loppupäivä meni miettiessä henkilökohtaista kyberturvaa CGI:n Jens Säynäjärven luennolla ja veikkaan että monella kurssilaisella tässä kohdin alkoi vainoharhaisuus iskeä, ja alettiin muistella omien laitteiden päivityksiä ja salasanan vaihtoja… Ainakin itseäni hämmensi, kuinka paljon meistä saakaan ongittua tietoa ihan vain ”puhtain keinoin” internetin kautta. Samaa aihepiiriä jatkoi kurssinjohtajamme Maria Sorvo näyttämällä Silminnäkijä-dokumentin. Lisäksi pohdimme turvallista verkko-ostamista ja tärkeitä siinä huomioitavia asioita.



Sitten vapaalle: Illanviettopaikaksi oli ilmoitettu RUK:n päärakennus ja Maneesi. Korokkeelle viritetyt soittokamat lupasivat hyvää… …Ja kohta 350 naista bailasi Varusmiessoittokunnan Bilebändi 2016 tahtiin! Wau! Upeaa katsoa aitoa esiintymisen iloa ja se jos mikä nostaa tunnelman kattoon! Biisivalinnat eivät ainakaan laskeneet fiilistä; mm. Keinutaan ja Freestyler saivat Varvarattaret ylös penkeiltä, ja illan lopulla nähtiin monta hikistä otsaa.

Sunnuntaina saatiin vielä katsaus Puolustusvoiminen kybervarautumiseen, kun viimeinen luennoitsijamme insinöörimajuri TKT Anssi Kärkkäinen kertoi kyberpuolustuksesta.
Lopulta oli tunnelmallisten päättäjäisten vuoro. Samoin kuin avajaisissa, meille esiintyi Rakuunasoittokunta johtajanaan PV:n ensimmäinen naiskapellimestari Aino Koskela. Kun Maamme-laulun viimeset sävelet hiipuivat pois, näin monen (muunkin) pyyhkivän silmänalusiaan.
En kerro sen enempää luentojen sisällöstä, jotten spoilaa tulevien kurssilaisten fiiliksiä. Totean vain, että hienosta nimestään huolimatta asia koskettaa meitä jokaista, ja on hyvä edes joskus pysähtyä miettimään näitä asioita ja omaa toimintaansa kyberympäristössä.


Viikonloppuun mahtui paljon. Sulateltavaa riittää pitkäksi aikaa. Moni sai varmasti uusia ystäviä ja tapasi vanhoja. Opimme paitsi kyberistä, myös toimimisesta puolustusvoimien alueella. Todennäköisesti kaikki nyt muistamme marssiessamme ”olevamme ajoneuvo”. Omalta kohdaltani tiedän, että tulevaisuudessakin varmasti ”jonon” ja ”rivin” määritelmät ovat vaikeita (ehkä vaikeinta koko harjoituksessa. Jotenkin ne naisen logiikallani kuuluisivat olla toisinpäin…). Joimme kahvia ja söimme luvattoman paljon munkkeja. Yksi keksi aiheen dekkariin, joten jäämme odottamaan täydellisestä murhasta kertovaa rikostarinaa.

Erityisen lämpimät kiitokset haluan lähettää kurssinjohtajallemme Maria Sorvolle ja varajohtaja Kirsi Aittalalle. Näki että olitte laittaneet itsenne peliin, kurssi oli valmisteltu hyvin, ja selkeät ohjeet takasivat onnistuneen harjoituksen.

Seuraavaksi kalenterissani odottaa Vattaja-jotos, itselleni ensimmäinen jotos ikinä! Ja syksyllä kutsuu Kajaani, ilokseni pääsin mukaan Hoikkaan, viestinnän peruskurssille.

Satu-Maarit Alander

p.s. Hoikan Kyberiin ilmottautuneet; Yllättäkää kurssinjohtaja iloisesti ja opetelkaa etukäteen Sillanpään marssilaulun sanat ;)






perjantai 29. huhtikuuta 2016

Puhumattomasta hölöttäväksi kurssinjohtajaksi

Alkutaipaleeni 6 vuotta tässä elämässä, kuljin ilman sanoja. Monet ovat sanoneetkin jälkikäteen, että me kun luultiin ettet sinä puhu ja nyt sinua ei saa hiljaaseksi.

Olen kuitenkin aina omannut sen verran jääräpäisyyttä, että olen ottanut vain haastetta sarvista kiinni ja paininut sen kanssa vähän aikaa kunnes olen voiton saavuttanut.

Naisten Valmiusliittoon tutustuin äitini kautta. Toimin ensimmäisissä Nastoissani huollossa, kuljetusvastaavana ja kuskina.  Koska tuo fyysinen pakertaminen tulee verenperintönä. Eikä hommassa tarvitse olla esillä kuin vain organisaatiolle, joihin pääsee tutustumaan jo ennen itse koitosta.
Monet tapaamani henkilöt ovat sanoneet, ettei minusta huomaa piilossa olevaa toveriani Dysfasiaa eli ”Kielellinen erityisvaikeus”- nimellä tunnettua kielen kehityksen häiriötä.

Monesti on käynyt mielessä tuo kurssinjohtajan pestikin, mutta en ole uskaltanut siihen itseäni tarjota. Kun siinä pitää koko viikonloppu puhua ihmisille ja olla esillä.

No, Varvaran PV:n B-ajolupakurssi oli ilman kurssinjohtajaa. Otin itsestäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kurssinjohtajaksi. Puolustusvoimien B-ajolupa- kurssin sisältö kun on lähellä sydäntä.  Aihealue on erittäin tuttu vietettyäni vuoden vapaaehtoisen asepalveluksen kuskina Niinisalossa.  Sain myös houkuteltua varajohtajakseni ystävän, jonka kanssa oltu parissa Nastassa vuoron perään toistemme pomona.

Nasta viikonloppu tuli vääjäämättä kohti ja niin myös jännitys. Kuinka suoriutuisin täysin uudesta kokemuksesta. Nostaisiko änkytys päätänsä tai täydellinen puhumattomuus. Pystyisinkö ilmaisemaan itseäni väsyksissäkin ymmärrettävästi tuntemattomille henkilöille, jotka eivät ole tottuneet ymmärtämään minua. Haastoin itseni tarkoituksella, koska Nastassa myös organisaatio on kurssilla oppimassa.  Tiesin pystyväni haasteeseen, mutta silti se pieni epäilys kalvoi mielessä.


Vaikka väsymyksen takia hieman rupesi vanha toveri dysfasia nostamaan päätänsä, niin sain hetken mietittyäni asiat ymmärretysti tuotua ilmi. Minun onneni olivat kurssilaiset. Kurssimme oli täynnä samanhenkisiä naisia, jotka olisivat vieläkin ajamassa kouluttajien tekemää rataa ympäri jos se olisi sallittu.

Summasummarum, Naisten valmiusliiton Nastat ovat oiva oppimiskokemus niin kurssilaisille kuin organisaatiolle. Viikonlopun aikana pääset tutustumaan uusiin ihmisiin ja näet vanhoja ystäviä.
Kurssinjohtajana sain kallisarvoista johtamiskoulutusta, jonka avulla pystyn kehittämään itseäni seuraavaan harjoitukseen paremmaksi johtajaksi.  Lähdenkin Hoikkaan kurssinvarajohtajaksi vakaammin askelin, roimasti kokemusta ja varmuutta mukana.

Kirjoituksellani haluan rohkaista muita minunlaisiani, joilla on suuri halu ja rohkeus kehittää itseänsä, mutta jostain aina löytyy se epäilys pystynkö ja mitä jos en pystykään. Mitään et ikinä saavuta, jos et ota riskejä.

 Maria Luodes
Kirjoittaja toimi Varvara -harjoituksessa kurssinjohtajana

torstai 28. huhtikuuta 2016

Johtamistaitojen harjoittelua Varvarassa

Kun elämässä tarjotaan mahdollisuutta oppia ja harjoitella jotain uutta niin siihen tilaisuuteen kannattaa tarttua. Enpä olisi koskaan osannut kuvitella, että aurinkoisena ja raikkaana huhtikuun sunnuntaiaamua kello seitsemän saisin mahdollisuuden johtaa noin 20 naista aamiaiselle muodossa marssien mutta sellaista mahdollisuutta minulle kuitenkin tarjottiin Varvara 2016 –harjoituksessa ja siihen mahdollisuuteen tartuin.

Varvara 2016 oli toinen Nastaharjoitus, johon osallistuin ja olin niiden onnekkaiden eli nopeiden joukossa, jotka saivat osallistua johtamistaidon kurssille. Kun näin ensimmäisen kerran ilmoituksen Varvarasta, joka järjestettiin Haminassa Reserviupseerikoululla, tiesin, että haluan osallistua harjoitukseen ja tiesin myös että haluan osallistua johtamistaidon kurssille. Arvostan todella paljon, että RUK avasi ovensa meille Varvaroille ja antoi mahdollisuuden harjoitella yleiseen turvallisuuteen ja valmiuteen liittyviä taitoja RUK:n tiloissa.

Johtamistaidon kurssilla meille luennoitiin erilaisista johtamistavoista ja saimme tehdä käytännön harjoituksia. Kurssilla keskityttiin henkilöjohtamiseen sekä viestintään ja vuorovaikutukseen. Luennoitsijat olivat ammattitaitoisia, luennot mielenkiintoisia ja harjoitukset syvensivät opittua asiaa. 

Minulle mieleenpainuvin käytännön harjoitus oli tuo sunnuntaiaamun sulkeinen. Olin ollut mukana sulkeisharjoituksissa sekä Tikkakoskella Syyslento 2015 Nastaharjoituksessa että Varvarassa. Tiesin siis suurinpiiretein miten toimitaan ja mitä käsketään. Silti vaati hetken miettimisen lähdenkö itse johtamaan ryhmää aamiaiselle vai en mutta tiesin, että ihan yksin sitä ei tarvitsisi tehdä koska vierellä olisi ihminen, joka tarvittaessa auttaa ja kurssillahan oltiin oppimassa uutta ja harjoittelemassa.

Kun sitten olin saanut Varvattaret ojennukseen ja marssimme kohti ruokalaa, aloin miettiä millainen vastuu minulla sillä hetkellä oli näistä naisista ja millainen vastuu johtajalla on ryhmästään. Johtajan on tiedettävä päämäärä, kerrottava se ryhmälle ja johdettava ryhmä selkeästi kohti päämäärää. On huolehdittava, että ryhmässä kaikki on hyvin, on kerrottava milloin liikutaan ja milloin pysähdytään. Muuten koko ryhmä voi marssia vaikka katuojaan tai päin ruokalan seinää. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt vaan saimme aamiaista niin että jaksoimme osallistua sunnuntain koulutukseen ja juhlallisiin päättäjäisiin.

Lämmin kiitos vielä kaikille Varvara 2016 harjoituksen järjestäjille ja harjoitukseen osallistuneille.


Anna-Leena Ruponen
Kirjoittaja osallistui toista kertaa NASTA-harjoitukseen

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kohti Varvaraa


Tammikuun toisena päivänä kuluvaa vuotta oli herätyskello asetettu soimaan, vaikka olikin vapaapäivä. Läppäri oli hyvissä ajoin valmiudessa ja MPK:n koulutuskalenteri auki välilehdillä. Olin kirjautunut järjestelmään ja kello kävi kohti kahdeksaa… NYT! Hämäläiseksi väittäisin olevani nopea, kun ilmoittautuminen Varvara-harjoitukseen oli tehtynä klo 08.01!

Sen jälkeen alkoi piinallinen odottaminen, olisinko mukana kyberturvallisuus-kurssilla. Pikkuhiljaa tietoja alkoi tippua, ja Facebookissa keskustelu kävi kuumana; Aika moni kavereista oli jäänyt ns. rannalle. Vihdoin kävi ilmi, että olin onnekas: ”Teidät on hyväksytty koulutukseen…”

Tammikuussa tuntui että Varvara on vasta pitkän ajan päässä, hamassa tulevaisuudessa. Vaan nythän se jo kolkuttelee ovella, enää reilu pari viikkoa! Vapaat on anottu ja myönnetty, kyyti järjestynyt, muuta en enää oikeastaan voikaan tehdä, kuin odotella innolla.

Varvara on itselleni kolmas Nasta-harjoitus, ensimmäinen oli vuoden takainen Santis, ja puoli vuotta sitten olin mukana Syyslennossa.

On oikeastaan vaikea käsittää, että Santiksesta on vasta vuosi, niin paljon on tapahtunut tässä välillä. Oikeastaan kaikki alkoi uudenvuodenlupauksesta. Päätin, että vuonna 2015 on aika kokeilla juttuja, joita olen aina halunnut kokeilla. Joskus olin vahingossa päätynyt NVL: sivuille ja lukenut Nasta-harjoituksista ajatellen, että tuohan voisi olla kiinnostavaa. Tuumasta toimeen siis. Ilmoittauduin ja pääsin mukaan Suomen nainen maanpuolustajana -kurssille Santahaminaan. Viikonloppu oli hieno, luennot mielenkiintoisia ja miljöö upea! Kipinä oli syttynyt! Vuoden aikana olen ollut mukana useilla MPK:n kursseilla, mm. kokeillut pistooliammuntaa ja ylittänyt itseni yöpymällä teltassa (trauma liian monista Bodom-tarinoista + hämähäkkikammo, huuuh!), yrittänyt avustaa muonituksessa. Olen oppinut varautumisesta ja sähköttä selviämisestä, maistanut pettua ja sytyttänyt nuotiota. Saanut monta uutta ystävää ja mikä parasta, nauranut monet naurut samanhenkisten ihmisten kanssa!

Millä mielin te muut odotatte Varvaraa? Jännittääköhän ensikertalaisia yhtä paljon, kuin minua vuosi sitten? Toivon kaikille mahtavaa viikonloppua ja onnistunutta harjoitusta!

Satu-Maarit Alander


keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Leirillä aloittelijallakaan ei mene päin mäntyä

Kun kerroin osallistuvani MPK:n Naisten maastotaidot –kurssille, ystävieni reaktio oli epäuskoinen hämmennys. Kieltämättä pohdin itsekin, kuinka lähinnä kulttuuria harrastavana kaupunkilaisnaisena oppisin hallitsemaan erätaidot. Onneksi metsään meni vain osallistujajoukkomme, eivät asiat.



Kurssimme oli osa Porin prikaatissa järjestettyä AHMA-harjoitusta. Mietin, kuoriutuisiko minustakin harjoituksen nimen mukainen vahva ja lumeen sopeutuva kulkija. Vai haluaisinko tämän kokemuksen jälkeen lähinnä vaipua talviunille?



Jännittäminen oli turhaa. Kurssille osallistui eräosaajia, mutta myös meitä ensikertalaisia, joilla ei vielä ollut aihepiiristä mitään kokemusta. Itse osallistuin ystävieni kanssa, osa oli lähtenyt matkaan itsekseen. Kaikkia meitä – niin kouluttajia kuin kurssilaisia – yhdisti iloinen asenne ja aktiivinen ote. Ilahduin, kun kovaäänisenä sain läpi ehdotukseni tiimimme nimestä. Siitä tuli (mummoni mukaan) Rauha.

Alkajaisiksi astuimme armeijan varusteisiin. Vaikka maastoasut oli valittu lähinnä käytännön syistä, pääsin kurssin myötä hieman sisälle tuohon entuudestaan vain elokuvista ja miesten puheista tuttuun armeijan maailmaan. Opin marssimaan, tunnistamaan nallepuvun ja kutsumaan onnistuneita kuvaotoksia särmiksi.


Aivan kaikki ei Säkylässä mennyt niin kuin Strömsössä. Olin usein tietämätön ohjelman kulusta ja laitoin liikaa vaatekerroksia liikuntaosuuksille. Suksien kiinnittäminen osoittautui todella konstikkaaksi ja ärsyttäväksi puuhaksi. Ensimmäisen päivän huhkinnan jälkeen ensiaputiimi kutsuttiin tutkimaan punaiseksi muuttunutta silmääni. Onneksi kyseessä oli vain vaaraton verenpurkaus.

Mukaan mahtui myös melkoisia onnistumisen elämyksiä. Suoriuduin kunniakkaasti kipinävuorosta ja onnistuin pääsemään puolijoukkueteltassa myös unten maille. Halonhakkuu sujui yllättävänkin kipakasti. Laseraseella täräytin melkein napakympin. Harjoituksessa juuri opitut ensiaputaidot muistuivat sujuvasti mieleen.


Kun palautin varusterepun, ajattelin, että omaan reppuuni kertyi paljonkin kotiin vietävää: tietoja, taitoja, itseni ylittämistä, hauskoja hetkiä ja unohtumattomia elämyksiä. Teille mukavat kouluttajat ja osallistujat haluan sanoa, kiitos! Sinulle, jolle talvimaastotaidot vielä nyt tarkoittavat lähinnä korkokengillä pystyssä pysymistä, totean – suosittelen!

Teksti ja kuvat: Henna Borisoff

Naisten Valmiusliiton blogissa julkaistaan juttuja Naisten Valmiusliiton, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja jäsenjärjestöjemme toiminnasta. Myös kaikki varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvät kirjoitukset ja ajatukset ovat tervetulleita!