Löysin
alkukeväästä mpk:n nettisivuilta tämän kyseisen kurssin, johon halusin tietysti
osallistua sillä se järjestettäisiin Porin prikaatissa Säkylässä, johon itse
siis astun varusmiespalvelukseen heinäkuussa. Sain houkuteltua pahaa
aavistamattoman kaverini mukaan, joka ei ollut ennestään käynyt mpk:n
kursseilla, mutta odotti tätä kurssia kanssani hyvin innoissaan.
Lähdimme lauantai aamuna jännityneinä ajamaan Säkylään. Minä itse en ollut
nukkunut kauhean hyvin, sillä jännitin kurssia todella paljon edellisenä iltana
sekä yöllä. Kaverini oli onneksi saanut nukuttua hieman paremmin. Ajomatkan
aikana kuitenkin piristyimme ja löysimmekin aika helposti paviljongille, kiitos
hyvien ohjeiden. Kävimme ilmottautumassa ja saimmekin heti alkaa keräilemään
kimpsuja ja kampsuja, väriltään kaikki oli hyvin vihertävää kuten asiaan kuului.
Menimmekin heti varusteet saatuamme pukemaan vaatteet päällemme ja
valmistautumaan tervetuloa kurssille - infoon.
Kouluttajat esittelivät itsensä ja hieman kurssia ja mpk:ta. Lopuksi me
kurssilaiset saimme myös esitellä itsemme. Monia varmaan hieman jännitti ja
hermostutti tilanne, mutta jokainen tuli lopulta tutuksi. Siirryimme
esittelyiden jälkeen pihalle, jossa tietysti satoi kaatamalla vettä. Teimme
ryhmäjaot, jonka jälkeen alkoivat sulkeiset. Itselleni ei tainnut tulla uutta
asiaa, mutta oli kiva kerrata asentoa, lepoa, ojentamista, taaksepoistumista ja
marssimista. Ja lämminhän siinä tuli taakse poistuttaessa vaikka ei sitä aluksi
olisi uskonut. Onneksi saimme sulkeisten jälkeen ruokaa mahaamme, että jaksoimme
seuraavaksi käydä läpi rastikoulutuksia.
Ensimmäisenä rastikoulusaiheena meidän ryhmällämme oli suunnistus. En itse
ikinä ole ollut kovinkaan hyvä suunnistamaan, mutta ei se itseasiassa
vaikuttanutkaan niin monimutkaiselta. Suunnistusrastin jälkeen pääsimme
viestikoulutukseen, jossa opettelimme kenttäpuhelimen kytkentää. Voin todellakin
sanoa, että sen rastin jälkeen osaan varmasti tarkastaa kenttäpuhelimen ja
kytkeä sen käyttökuntoon, mutta parempi vain, että toistoja oli monta, asia
varmasti jäi päähän. Viimeisenä rastina meidän ryhmällämme oli ammunnan
varomääräyksiä, ampuma-asentoja ja aseiden käsittelyä. Pääsimme siis
kuivaharjoittelemaan ennen todellista koitosta niin, että jokainen osaisi
varmasti turvallisesti käsitellä asetta ja löytää itselleen oikean
ampuma-asennon.
Illalla oli vuorossa vielä sotkuun tutustumista, telttojen pystyttämistä ja
saimme jopa pienen näytöksen kohteen suojaus - kurssilta, joka oli mukava
yllätys.
Illalla lähdimmekin yövaellukselle ja jokainen ryhmä suunnisti edellä
vuorotellen. Maasto oli välillä todella haastavaa ja hartioita särki, mutta olo
oli onnellinen kun pääsimme takaisin lähtöpaikkaan perille syömään iltapalaa.
Joku väitti, että vaellus olisi ollut n. 3km ja toiset taas väittivät sitä 6km
pituiseksi. Itselle ei ollut väliä kuinka pitkä matka oli, kyllä se hartioissa
alkoi ainakin pikkuhiljaa tuntumaan.
Yöllä nukkumaan päästyämme ja itseni melkein nukahdettua säpsähdimme kaikki
kauheaan paukkeeseen ja jotkut jopa pelkäsivät, että nyt viholliset tulevat ja
hyökkäävät, mutta ei sentään. Taisteluäänet lakkasivat nopeasti ja pääsimme
takaisin nukkumaan.
Aamulla herättyämme laitoimme nopeasti kamat kasaan ja teltan purkuun, joka
kävikin yllättävän nopeasti. Aamulla oli myös pientä aamujumppaa, jotta kaikki
unisemmatkin varmasti heräisivät. Viimeistään heräsivät siinä vaiheessa kun
pääsimme pasi ajelulle. Meno oli välillä aika hurjaa ja tulihan sieltä pieniä
kiljahduksiakin kun pomppi kyydissä hallitsemattomasti, mutta hauskaa ainakin
oli! Ajelun jälkeen pääsimmekin aamupalalle ja sen jälkeen kohti uusia rasteja.
Lähdimme ensiksi ampumaan pistoolilla, joka jännitti minua paljon, koska en ole
ikinä ampunut muuta kuin paukkupatruunoita. Ammunta meni yllättävän hyvin ja
kymppejäkin napsahti.
Seuraavana vuorossa olikin tehtävärata, joka olisi tietysti voinut mennä
ryhmältämme paremmin, mutta loistava ryhmänhenki kyllä korvasi puuttuvia
pisteitä! Tehtävärataan kuului mm. morsettamista, välimatkojen arviointia ja
harjoitus käsikranaattien heittoa. Tehtäväradan jälkeen oli ampumista, tällä
kertaa rynnäkkökivääreillä. Ampuminen ei sujunut niin hyvin itseltäni kuin
pistoolilla, mutta tyytyväinen olin silti, huteja ei tullut kauheasti.
Kaikki rastit käytyämme siirryimme kohti kuntotaloa ja saunaa. Saunan
jälkeen olikin vuorossa varusteiden palautus, ruokailu ja kurssin arvioiminen ja
päätös sotilaskodissa.
Itse tykkäsin kurssista vaikka se olikin aika lyhyt. Asiaa oli kuitenkin
saatu mahdutettua mielestäni juuri tarpeeksi, niin että vapaa-aikaakin
järjestyi, mutta ei liikaa. Olen myös iloinen, että sain tutustua Porin
prikaatiin vielä kerran ennen heinäkuuta, jolloin astun sinne palvelukseen.
Tämän kurssin jälkeen odotan vain enemmän alkavaa varusmiespalvelus aikaani ja
kiitokset siitä kuuluukin ennen kaikkea kouluttajille sekä kaikille kurssilla
mukana olleille!
Noora Lapinlampi
