Kun kerroin
osallistuvani MPK:n Naisten maastotaidot –kurssille, ystävieni reaktio oli
epäuskoinen hämmennys. Kieltämättä pohdin itsekin, kuinka lähinnä kulttuuria
harrastavana kaupunkilaisnaisena oppisin hallitsemaan erätaidot. Onneksi
metsään meni vain osallistujajoukkomme, eivät asiat.
Kurssimme oli osa Porin prikaatissa järjestettyä
AHMA-harjoitusta. Mietin, kuoriutuisiko minustakin harjoituksen nimen mukainen
vahva ja lumeen sopeutuva kulkija. Vai haluaisinko tämän kokemuksen jälkeen
lähinnä vaipua talviunille?
Jännittäminen oli turhaa. Kurssille osallistui eräosaajia,
mutta myös meitä ensikertalaisia, joilla ei vielä ollut aihepiiristä mitään
kokemusta. Itse osallistuin ystävieni kanssa, osa oli lähtenyt matkaan
itsekseen. Kaikkia meitä – niin kouluttajia kuin kurssilaisia – yhdisti iloinen
asenne ja aktiivinen ote. Ilahduin, kun kovaäänisenä sain läpi ehdotukseni tiimimme
nimestä. Siitä tuli (mummoni mukaan) Rauha.
Alkajaisiksi astuimme armeijan varusteisiin. Vaikka
maastoasut oli valittu lähinnä käytännön syistä, pääsin kurssin myötä hieman
sisälle tuohon entuudestaan vain elokuvista ja miesten puheista tuttuun
armeijan maailmaan. Opin marssimaan, tunnistamaan nallepuvun ja kutsumaan
onnistuneita kuvaotoksia särmiksi.
Aivan kaikki ei Säkylässä mennyt niin kuin Strömsössä. Olin
usein tietämätön ohjelman kulusta ja laitoin liikaa vaatekerroksia
liikuntaosuuksille. Suksien kiinnittäminen osoittautui todella konstikkaaksi ja
ärsyttäväksi puuhaksi. Ensimmäisen päivän huhkinnan jälkeen ensiaputiimi
kutsuttiin tutkimaan punaiseksi muuttunutta silmääni. Onneksi kyseessä oli vain
vaaraton verenpurkaus.
Mukaan mahtui myös melkoisia onnistumisen elämyksiä.
Suoriuduin kunniakkaasti kipinävuorosta ja onnistuin pääsemään
puolijoukkueteltassa myös unten maille. Halonhakkuu sujui yllättävänkin
kipakasti. Laseraseella täräytin melkein napakympin. Harjoituksessa juuri
opitut ensiaputaidot muistuivat sujuvasti mieleen.
Kun palautin varusterepun, ajattelin, että omaan reppuuni
kertyi paljonkin kotiin vietävää: tietoja, taitoja, itseni ylittämistä,
hauskoja hetkiä ja unohtumattomia elämyksiä. Teille mukavat kouluttajat ja
osallistujat haluan sanoa, kiitos! Sinulle, jolle talvimaastotaidot vielä nyt tarkoittavat
lähinnä korkokengillä pystyssä pysymistä, totean – suosittelen!
Teksti ja kuvat: Henna Borisoff
Naisten Valmiusliiton blogissa julkaistaan juttuja Naisten Valmiusliiton, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja jäsenjärjestöjemme toiminnasta. Myös kaikki varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvät kirjoitukset ja ajatukset ovat tervetulleita!
Naisten Valmiusliiton blogissa julkaistaan juttuja Naisten Valmiusliiton, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen ja jäsenjärjestöjemme toiminnasta. Myös kaikki varautumiseen ja turvallisuuteen liittyvät kirjoitukset ja ajatukset ovat tervetulleita!