Toukokuussa 2014 oli paitsi Oulun alueneuvottelukunnan vuoro tarttua blogikirjoitusvuoroonsa, myös minulla tarve avata MPK:n koulutuskorttini ja miettiä mitä kaikkea olenkaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) ja Naisten Valmiusliiton toiminnassa viimevuosina kokenut. Ja olihan niitä tapahtumia, enemmän kuin ihan oikeasti edes olin muistanutkaan. Ja osaamista, jota ilman en enää voisi kuvitella eläväni.
Monesti sitä ajattelee olleensa mukana toiminnassa jo
pitkään, sen verran tärkeä osa elämääni tästä harrastuksesta on tullut. Mutta
todellisuudessahan kaikki alkoi vasta 4 vuotta sitten kun pahaa aavistamatta
avasin oven silloiselle anopilleni ja kuulin sen surullisenkuuluisan (ja niin
monta kertaa aiemmin kuullun) lausahduksen: ”Minulla on kuningasidea!”. Tällä kertaa se kuitenkin oli juuri sitä.
Vuoden 2012 NASTA-harjoituksen vastaleivottu johtaja alkoi kokoamaan ympärilleen
toimijoita ja koulutusmaailman tuntemukseni kiehtoi anoppia niin paljon että
hän pyysi minua koulutuspäälliköksi harjoitukseen. Ja niin sitä mentiin, hyppy
alas tuntemattomaan ja innokas kiilto silmissä WILMA 2011 – harjoitukseen Lappeenrantaan.
Jossa tapahtui totaalinen koukuttuminen.
”Tää on miun juttu” mietin hyvästellessäni tippa linssissä
uusia ystäviä ja muistellessani kotimatkalla maastotaitokurssin mahtavaa
yhteishenkeä. Se ja reipas tekemisen meininki koukutti – kerta toisensa
jälkeen. Näin tapahtui ULAPPA 2011 –harjoituksessa kelluessani hyytävänkylmässä
meressä pelastautumisharjoituksessa, ILIMATAR 2012 –harjoituksessa testatessani
ystävän kanssa maailman kamalinta taistelijaparitelttaa ja SINISIIPI 2013 –harjoituksessa
harjoitellessani kenttälääkintäkurssilla niin todentuntuisissa onnettomuussimulaatioissa
että monenlaisia toimintatapoja painui suoraan selkäytimeen.
LINNA 2012 oli tietenkin kokonaan oma lukunsa, se siitä
tasaisesta noususta pikkuhiljaa kohti vastuullisempia tehtäviä. Toisinaan sitä
vain huomaa olevansa tehtävässä, jossa on aika suuret saappaat ja niihin on
vain kasvettava. Näin kävi myös minulle. Tilatessani näkkäreitä ja tajutessani
saavani läjän teltanalusia pidin tyyni ilme naamallani suuni kiinni ja
ajattelin, että tyhmäkin näyttää viisaalta kun on hiljaa. Ja rakennellessani
yötä myöten suunnitelmia kurssien toteutuksista todetakseni taas aamulla, että
joku liikkuva osa unohtui, tajusin että juuri tämä on sitä mikä eniten opettaa.
Kantapää.
Näiden vuosien aikana myös MPK tuli organisaationa yhä
tutummaksi. Oman NASTA –harjoituksemme jälkeen tuntuikin aika matalalta
kynnykseltä tarttua tarjottuun mahdollisuuteen sitoutumisesta MPK:n
kouluttajaksi ja toimijaksi. Kouluttajakoulutuksen olin käynyt jo ennen NASTA-urakkaamme,
vaan taas pieni askel muuttui vähän suuremmaksi. Löysin aika pian itseni
tiedottajan tehtävistä ja pikkuhiljaa myös kouluttamasta tiedottamista ja
sosiaalista mediaa. Tutuksi tulivat pikkuhiljaa myös MPK:n varautumis- ja
turvallisuus (VARTU) koulutukset sekä suuremmat valtakunnalliset harjoitukset.
Kamera lauloi, lehtijuttuja syntyi ja maastopuvun sai pukea päälleen yhä
useampana viikonloppuna.
Mutta nälkä jäi. Huolimatta monista eteeni tulleista upeista
kokemuksista läpi suloisen Suomemme aina Rovajärven Heinuvaaralta Suomenlinnan
spitaalisairaalan vanhaan saunaan oli yksi kokemus vielä toteutumattomana
kaivelemassa hampaankolossa. Joskus minäkin vielä johtaisin NASTA-harjoituksen,
kokoaisin ympärilleni sellaiset naiset että oksat pois ja katsoisin mihin asti näillä
seitsemän peninkulman saappailla pääsee. Ja kun niitä pitkävartisia ja suuria
saappaita sitten alueneuvottelukunnan puheenjohtajana minulle tarjottiin vuoden
2014 alussa parin vuoden päässä
häämöttävään Kainuun NASTA-harjoitukseen, oli päätös harvinaisen helppo tehdä. Nyt
siis uudella innolla MPK:n harjoituksenjohtajakoulutukseen kasvamaan ja
keräämään ideoita. Saattahan ne saappaat
joskus hölskyä jaloissa vaan siinä ne kintut turpoaa kun tarpoo…
HELENE 2014 –harjoitus on parhaillaan menossa Dragsvikissa
ja ihan pian alkaa ilmoittautuminen SAVOTTA 2014 –harjoitukseen. Ja ihan
aikuisten oikeasti kannattaa painaa sitä ilmoittautumisnappia, uskaltautua ja
rohkeasti katsoa myös mitä kursseja MPK tarjoaa vuoden aikana. Onhan se niinkin
että pikkusormen lisäksi voi mennä koko käsi. Vaan hyvälle asialle sitä voi
kätensä luvata – monessakin mielessä ;)
Riitta Alasalmi
Kirjoittaja on Oulun alueneuvottelukunnan puheenjohtajaja, Naisten Valmiusliiton tiedottaja ja toimii myös MPK:n Kainuun KOTU-yksikön tiedottajana
Kirjoittaja on Oulun alueneuvottelukunnan puheenjohtajaja, Naisten Valmiusliiton tiedottaja ja toimii myös MPK:n Kainuun KOTU-yksikön tiedottajana