perjantai 29. huhtikuuta 2016

Puhumattomasta hölöttäväksi kurssinjohtajaksi

Alkutaipaleeni 6 vuotta tässä elämässä, kuljin ilman sanoja. Monet ovat sanoneetkin jälkikäteen, että me kun luultiin ettet sinä puhu ja nyt sinua ei saa hiljaaseksi.

Olen kuitenkin aina omannut sen verran jääräpäisyyttä, että olen ottanut vain haastetta sarvista kiinni ja paininut sen kanssa vähän aikaa kunnes olen voiton saavuttanut.

Naisten Valmiusliittoon tutustuin äitini kautta. Toimin ensimmäisissä Nastoissani huollossa, kuljetusvastaavana ja kuskina.  Koska tuo fyysinen pakertaminen tulee verenperintönä. Eikä hommassa tarvitse olla esillä kuin vain organisaatiolle, joihin pääsee tutustumaan jo ennen itse koitosta.
Monet tapaamani henkilöt ovat sanoneet, ettei minusta huomaa piilossa olevaa toveriani Dysfasiaa eli ”Kielellinen erityisvaikeus”- nimellä tunnettua kielen kehityksen häiriötä.

Monesti on käynyt mielessä tuo kurssinjohtajan pestikin, mutta en ole uskaltanut siihen itseäni tarjota. Kun siinä pitää koko viikonloppu puhua ihmisille ja olla esillä.

No, Varvaran PV:n B-ajolupakurssi oli ilman kurssinjohtajaa. Otin itsestäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kurssinjohtajaksi. Puolustusvoimien B-ajolupa- kurssin sisältö kun on lähellä sydäntä.  Aihealue on erittäin tuttu vietettyäni vuoden vapaaehtoisen asepalveluksen kuskina Niinisalossa.  Sain myös houkuteltua varajohtajakseni ystävän, jonka kanssa oltu parissa Nastassa vuoron perään toistemme pomona.

Nasta viikonloppu tuli vääjäämättä kohti ja niin myös jännitys. Kuinka suoriutuisin täysin uudesta kokemuksesta. Nostaisiko änkytys päätänsä tai täydellinen puhumattomuus. Pystyisinkö ilmaisemaan itseäni väsyksissäkin ymmärrettävästi tuntemattomille henkilöille, jotka eivät ole tottuneet ymmärtämään minua. Haastoin itseni tarkoituksella, koska Nastassa myös organisaatio on kurssilla oppimassa.  Tiesin pystyväni haasteeseen, mutta silti se pieni epäilys kalvoi mielessä.


Vaikka väsymyksen takia hieman rupesi vanha toveri dysfasia nostamaan päätänsä, niin sain hetken mietittyäni asiat ymmärretysti tuotua ilmi. Minun onneni olivat kurssilaiset. Kurssimme oli täynnä samanhenkisiä naisia, jotka olisivat vieläkin ajamassa kouluttajien tekemää rataa ympäri jos se olisi sallittu.

Summasummarum, Naisten valmiusliiton Nastat ovat oiva oppimiskokemus niin kurssilaisille kuin organisaatiolle. Viikonlopun aikana pääset tutustumaan uusiin ihmisiin ja näet vanhoja ystäviä.
Kurssinjohtajana sain kallisarvoista johtamiskoulutusta, jonka avulla pystyn kehittämään itseäni seuraavaan harjoitukseen paremmaksi johtajaksi.  Lähdenkin Hoikkaan kurssinvarajohtajaksi vakaammin askelin, roimasti kokemusta ja varmuutta mukana.

Kirjoituksellani haluan rohkaista muita minunlaisiani, joilla on suuri halu ja rohkeus kehittää itseänsä, mutta jostain aina löytyy se epäilys pystynkö ja mitä jos en pystykään. Mitään et ikinä saavuta, jos et ota riskejä.

 Maria Luodes
Kirjoittaja toimi Varvara -harjoituksessa kurssinjohtajana

torstai 28. huhtikuuta 2016

Johtamistaitojen harjoittelua Varvarassa

Kun elämässä tarjotaan mahdollisuutta oppia ja harjoitella jotain uutta niin siihen tilaisuuteen kannattaa tarttua. Enpä olisi koskaan osannut kuvitella, että aurinkoisena ja raikkaana huhtikuun sunnuntaiaamua kello seitsemän saisin mahdollisuuden johtaa noin 20 naista aamiaiselle muodossa marssien mutta sellaista mahdollisuutta minulle kuitenkin tarjottiin Varvara 2016 –harjoituksessa ja siihen mahdollisuuteen tartuin.

Varvara 2016 oli toinen Nastaharjoitus, johon osallistuin ja olin niiden onnekkaiden eli nopeiden joukossa, jotka saivat osallistua johtamistaidon kurssille. Kun näin ensimmäisen kerran ilmoituksen Varvarasta, joka järjestettiin Haminassa Reserviupseerikoululla, tiesin, että haluan osallistua harjoitukseen ja tiesin myös että haluan osallistua johtamistaidon kurssille. Arvostan todella paljon, että RUK avasi ovensa meille Varvaroille ja antoi mahdollisuuden harjoitella yleiseen turvallisuuteen ja valmiuteen liittyviä taitoja RUK:n tiloissa.

Johtamistaidon kurssilla meille luennoitiin erilaisista johtamistavoista ja saimme tehdä käytännön harjoituksia. Kurssilla keskityttiin henkilöjohtamiseen sekä viestintään ja vuorovaikutukseen. Luennoitsijat olivat ammattitaitoisia, luennot mielenkiintoisia ja harjoitukset syvensivät opittua asiaa. 

Minulle mieleenpainuvin käytännön harjoitus oli tuo sunnuntaiaamun sulkeinen. Olin ollut mukana sulkeisharjoituksissa sekä Tikkakoskella Syyslento 2015 Nastaharjoituksessa että Varvarassa. Tiesin siis suurinpiiretein miten toimitaan ja mitä käsketään. Silti vaati hetken miettimisen lähdenkö itse johtamaan ryhmää aamiaiselle vai en mutta tiesin, että ihan yksin sitä ei tarvitsisi tehdä koska vierellä olisi ihminen, joka tarvittaessa auttaa ja kurssillahan oltiin oppimassa uutta ja harjoittelemassa.

Kun sitten olin saanut Varvattaret ojennukseen ja marssimme kohti ruokalaa, aloin miettiä millainen vastuu minulla sillä hetkellä oli näistä naisista ja millainen vastuu johtajalla on ryhmästään. Johtajan on tiedettävä päämäärä, kerrottava se ryhmälle ja johdettava ryhmä selkeästi kohti päämäärää. On huolehdittava, että ryhmässä kaikki on hyvin, on kerrottava milloin liikutaan ja milloin pysähdytään. Muuten koko ryhmä voi marssia vaikka katuojaan tai päin ruokalan seinää. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt vaan saimme aamiaista niin että jaksoimme osallistua sunnuntain koulutukseen ja juhlallisiin päättäjäisiin.

Lämmin kiitos vielä kaikille Varvara 2016 harjoituksen järjestäjille ja harjoitukseen osallistuneille.


Anna-Leena Ruponen
Kirjoittaja osallistui toista kertaa NASTA-harjoitukseen

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Kohti Varvaraa


Tammikuun toisena päivänä kuluvaa vuotta oli herätyskello asetettu soimaan, vaikka olikin vapaapäivä. Läppäri oli hyvissä ajoin valmiudessa ja MPK:n koulutuskalenteri auki välilehdillä. Olin kirjautunut järjestelmään ja kello kävi kohti kahdeksaa… NYT! Hämäläiseksi väittäisin olevani nopea, kun ilmoittautuminen Varvara-harjoitukseen oli tehtynä klo 08.01!

Sen jälkeen alkoi piinallinen odottaminen, olisinko mukana kyberturvallisuus-kurssilla. Pikkuhiljaa tietoja alkoi tippua, ja Facebookissa keskustelu kävi kuumana; Aika moni kavereista oli jäänyt ns. rannalle. Vihdoin kävi ilmi, että olin onnekas: ”Teidät on hyväksytty koulutukseen…”

Tammikuussa tuntui että Varvara on vasta pitkän ajan päässä, hamassa tulevaisuudessa. Vaan nythän se jo kolkuttelee ovella, enää reilu pari viikkoa! Vapaat on anottu ja myönnetty, kyyti järjestynyt, muuta en enää oikeastaan voikaan tehdä, kuin odotella innolla.

Varvara on itselleni kolmas Nasta-harjoitus, ensimmäinen oli vuoden takainen Santis, ja puoli vuotta sitten olin mukana Syyslennossa.

On oikeastaan vaikea käsittää, että Santiksesta on vasta vuosi, niin paljon on tapahtunut tässä välillä. Oikeastaan kaikki alkoi uudenvuodenlupauksesta. Päätin, että vuonna 2015 on aika kokeilla juttuja, joita olen aina halunnut kokeilla. Joskus olin vahingossa päätynyt NVL: sivuille ja lukenut Nasta-harjoituksista ajatellen, että tuohan voisi olla kiinnostavaa. Tuumasta toimeen siis. Ilmoittauduin ja pääsin mukaan Suomen nainen maanpuolustajana -kurssille Santahaminaan. Viikonloppu oli hieno, luennot mielenkiintoisia ja miljöö upea! Kipinä oli syttynyt! Vuoden aikana olen ollut mukana useilla MPK:n kursseilla, mm. kokeillut pistooliammuntaa ja ylittänyt itseni yöpymällä teltassa (trauma liian monista Bodom-tarinoista + hämähäkkikammo, huuuh!), yrittänyt avustaa muonituksessa. Olen oppinut varautumisesta ja sähköttä selviämisestä, maistanut pettua ja sytyttänyt nuotiota. Saanut monta uutta ystävää ja mikä parasta, nauranut monet naurut samanhenkisten ihmisten kanssa!

Millä mielin te muut odotatte Varvaraa? Jännittääköhän ensikertalaisia yhtä paljon, kuin minua vuosi sitten? Toivon kaikille mahtavaa viikonloppua ja onnistunutta harjoitusta!

Satu-Maarit Alander