Kun antaa pikkusormen...

Toukokuussa 2014 oli paitsi Oulun alueneuvottelukunnan vuoro tarttua blogikirjoitusvuoroonsa, myös minulla tarve avata MPK:n koulutuskorttini ja miettiä mitä kaikkea olenkaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) ja Naisten Valmiusliiton toiminnassa viimevuosina kokenut.  Ja olihan niitä tapahtumia, enemmän kuin ihan oikeasti edes olin muistanutkaan. Ja osaamista, jota ilman en enää voisi kuvitella eläväni.

Monesti sitä ajattelee olleensa mukana toiminnassa jo pitkään, sen verran tärkeä osa elämääni tästä harrastuksesta on tullut. Mutta todellisuudessahan kaikki alkoi vasta 4 vuotta sitten kun pahaa aavistamatta avasin oven silloiselle anopilleni ja kuulin sen surullisenkuuluisan (ja niin monta kertaa aiemmin kuullun) lausahduksen: ”Minulla on kuningasidea!”.  Tällä kertaa se kuitenkin oli juuri sitä. Vuoden 2012 NASTA-harjoituksen vastaleivottu johtaja alkoi kokoamaan ympärilleen toimijoita ja koulutusmaailman tuntemukseni kiehtoi anoppia niin paljon että hän pyysi minua koulutuspäälliköksi harjoitukseen. Ja niin sitä mentiin, hyppy alas tuntemattomaan ja innokas kiilto silmissä WILMA 2011 – harjoitukseen Lappeenrantaan. Jossa tapahtui totaalinen koukuttuminen.

”Tää on miun juttu” mietin hyvästellessäni tippa linssissä uusia ystäviä ja muistellessani kotimatkalla maastotaitokurssin mahtavaa yhteishenkeä. Se ja reipas tekemisen meininki koukutti – kerta toisensa jälkeen. Näin tapahtui ULAPPA 2011 –harjoituksessa kelluessani hyytävänkylmässä meressä pelastautumisharjoituksessa, ILIMATAR 2012 –harjoituksessa testatessani ystävän kanssa maailman kamalinta taistelijaparitelttaa ja SINISIIPI 2013 –harjoituksessa harjoitellessani kenttälääkintäkurssilla niin todentuntuisissa onnettomuussimulaatioissa että monenlaisia toimintatapoja painui suoraan selkäytimeen.

LINNA 2012 oli tietenkin kokonaan oma lukunsa, se siitä tasaisesta noususta pikkuhiljaa kohti vastuullisempia tehtäviä. Toisinaan sitä vain huomaa olevansa tehtävässä, jossa on aika suuret saappaat ja niihin on vain kasvettava. Näin kävi myös minulle. Tilatessani näkkäreitä ja tajutessani saavani läjän teltanalusia pidin tyyni ilme naamallani suuni kiinni ja ajattelin, että tyhmäkin näyttää viisaalta kun on hiljaa. Ja rakennellessani yötä myöten suunnitelmia kurssien toteutuksista todetakseni taas aamulla, että joku liikkuva osa unohtui, tajusin että juuri tämä on sitä mikä eniten opettaa. Kantapää.

Näiden vuosien aikana myös MPK tuli organisaationa yhä tutummaksi. Oman NASTA –harjoituksemme jälkeen tuntuikin aika matalalta kynnykseltä tarttua tarjottuun mahdollisuuteen sitoutumisesta MPK:n kouluttajaksi ja toimijaksi. Kouluttajakoulutuksen olin käynyt jo ennen NASTA-urakkaamme, vaan taas pieni askel muuttui vähän suuremmaksi. Löysin aika pian itseni tiedottajan tehtävistä ja pikkuhiljaa myös kouluttamasta tiedottamista ja sosiaalista mediaa. Tutuksi tulivat pikkuhiljaa myös MPK:n varautumis- ja turvallisuus (VARTU) koulutukset sekä suuremmat valtakunnalliset harjoitukset. Kamera lauloi, lehtijuttuja syntyi ja maastopuvun sai pukea päälleen yhä useampana viikonloppuna.

Mutta nälkä jäi. Huolimatta monista eteeni tulleista upeista kokemuksista läpi suloisen Suomemme aina Rovajärven Heinuvaaralta Suomenlinnan spitaalisairaalan vanhaan saunaan oli yksi kokemus vielä toteutumattomana kaivelemassa hampaankolossa. Joskus minäkin vielä johtaisin NASTA-harjoituksen, kokoaisin ympärilleni sellaiset naiset että oksat pois ja katsoisin mihin asti näillä seitsemän peninkulman saappailla pääsee. Ja kun niitä pitkävartisia ja suuria saappaita sitten alueneuvottelukunnan puheenjohtajana minulle tarjottiin vuoden 2014 alussa  parin vuoden päässä häämöttävään Kainuun NASTA-harjoitukseen, oli päätös harvinaisen helppo tehdä. Nyt siis uudella innolla MPK:n harjoituksenjohtajakoulutukseen kasvamaan ja keräämään ideoita.  Saattahan ne saappaat joskus hölskyä jaloissa vaan siinä ne kintut turpoaa kun tarpoo…

HELENE 2014 –harjoitus on parhaillaan menossa Dragsvikissa ja ihan pian alkaa ilmoittautuminen SAVOTTA 2014 –harjoitukseen. Ja ihan aikuisten oikeasti kannattaa painaa sitä ilmoittautumisnappia, uskaltautua ja rohkeasti katsoa myös mitä kursseja MPK tarjoaa vuoden aikana. Onhan se niinkin että pikkusormen lisäksi voi mennä koko käsi. Vaan hyvälle asialle sitä voi kätensä luvata – monessakin mielessä ;)

Riitta Alasalmi
Kirjoittaja on Oulun alueneuvottelukunnan puheenjohtajaja, Naisten Valmiusliiton tiedottaja ja toimii myös MPK:n Kainuun KOTU-yksikön tiedottajana