Linna-harjoituksen valmistelujen yhteydessä kuin varkain perheemme pakkasi matkalaukkuja ja heti harjoituksen loputtua meitä odotti pitkä matka Kainuusta kohti Israelin eteläkärkeä ja Punaista merta. Tavallisesti ulkomaanmatkoihin tulee valmistauduttua henkisesti ja fyysisestikin pidemmän aikaa vaan tämä matka tuli hiukan varkain NASTA-tunnelmissa. Oikeastaan vasta astuessani lentokoneesta vieraan maan maaperälle ja nähdessäni tuttujen sinivalkoisten värien liehuvan ihan erilaisessa lipussa, tajusin lähteneeni pois kotimaan kamaralta.
Hyvin nopeasti todellisuus kuitenkin valkeni, niin hyvässä kuin pahassakin. Ovdan sotilastukikohdan lentokenttä otti meidät vastaan tiukkojen haastattelujen ja turvatarkastusten muodossa. Perisuomalainen sukunimemme vääntyi pian Al-Asalmeksi ja turvahaastattelut olivat pitkän ja perinpohjaiset. Lomakohteeseen päästyämme turvatarkastukset hotellilla, laukkujen läpivalaisut kaupoissa, lomalle tulleiden nuorten selässä keikkuvat konekiväärit ja Jerusalemin pyhissä kohteissa tehtävät ruumiintarkastukset muistuttivat siitä, että Israelissa turvallisuuteen ei suhtauduta välinpitämättömästi. Maan ja kansan historia on verinen, vaikea ja surullinen. Vaikeat suhteet naapurimaihin ja juutalaisten historia näkyvät arjessa monissa asioissa.
Väkisinkin matkan aikana tuli mietittyä Suomea ja suomalaisuutta. Tässäkin blogissa Anneli Tainan käsittelemä sisäisen turvallisuuden ohjelma nousi monessa kohtaa mieleen, samoin Kainuun rajavartioston komentaja Ismo Kurjen yhteisluento LINNA-harjoituksessa rajojemme turvallisuudesta. Mieleen palasi se työ, jota suomalaiset viranomaiset poliisista puolustusvoimiin ja palo- ja pelastuslaitoksesta rajavartiostoon tekevät taataksemme meille suomalaisille turvallisen arjen ja mahdollisuudet hyvään elämään. Lisäksi mietin monesti suomalaisten valtavaa vapaaehtoistyön määrää, jolla ihmisille tarjotaan turvallisuutta arkeen. Ihan jo LINNA-harjoituksessa tapasin hienoja ihmisiä kymmenistä eri taustaorganisaatioista, jotka tuovat apua tien päälle, auttavat palo- ja pelastuslaitosta hälytystehtävissä, etsivät eksyneitä, kouluttavat kansalaisia ja osallistuvat turvallisen yhteiskunnan rakentamiseen.
Ennen kaikkea mieleeni nousivat kuitenkin ne raivaaja- ja taistelijasukupolvet, jotka ennen meitä ovat tämän maan meille rakentaneet ja sitä puolustaneet. Ilman heitä meillä voisi olla samanlainen tilanne kuin juutalaisilla tai palestiinalaisilla vuosien saatossa on ollut: on kansa vaan ei maata.
Suomalaisena on hyvä olla, joskus vain pitää matkustaa kauaksi nähdäkseen taas paremmin lähelle.
Riitta Alasalmi
Kirjoittaja on Naisten Valmiusliiton Oulun alueneuvottelukunnan sihteeri
Kirjoittaja on Naisten Valmiusliiton Oulun alueneuvottelukunnan sihteeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti