Viikonloppu 3.8.–5.8.2012 oli minulle unohtumaton kokemus, kun osallistuin Naisten Valmiusliitto ry:n järjestämään Ilimatar 2012 -harjoitukseen Siilinjärvelle. Kyseessä oli tasan kolmaskymmenes NASTA-harjoitus, jonka kurssitarjonta käsitti mm. sovittelutaitoja, vesillä turvallisesti liikkumista, viestintää kriisitilanteissa ja tutustumista ilmapuolustukseen.
Kursseista kiinnostavin oli ehdottomasti viimeiseksi mainittu. Se kiinnosti niin monia naisia, että kursseja järjestettiin kaksi identtistä. Ilmapuolustuskurssilla tutustuttiin mm. Suomen ilmavoimien koulutusjärjestelmään, lentokalustoon ja Karjalan Lennoston tukikohtaan.
Olin iloinen kuullessani, että pääsen osallistumaan kyseiselle kurssille, vaikkakin olin varannut vain jonotuspaikan. Olin yksi harjoituksen nuorimmista osanottajista, seitsemäntoistavuotias. Kurssin alaikäraja oli 15, osallistujien keski-ikä oli 40–60 vuoden paikkeilla. Vanhin osallistuja oli 80 vuotta. Osallistuin harjoitukseen aivan ensimmäistä kertaa.
Perjantaina tapahtui kurssin avaus ja yhteisluento, jolla esiteltiin tukikohtaa. Majoitus tapahtui kasarmin 12 hengen tuvissa, ja vaatetuksen saimme varuskunnalta – maastopukua, petivaatetta, sadeviittaa. Jo ensimmäisenä päivänä pääsimme seuraamaan kiinnostavaa luentoa Suomen ilmastrategisesta asemasta sekä Karjalan lennostosta ja sen roolista itäisen ilmatilan valvojana. Kurssimme kouluttajina ja toimivat mm. everstiluutnantti Heikki Lahtela ja puolustusministeriön hallintoyksikön johtaja Hannu Antikainen.
Lauantaina tutustuimme lentokalustoon, mm. F-18 Hornet -hävittäjiin ja lennoston polttoaine- ja käyttöhuoltokalustoon. Näimme millainen on hävittäjälentäjän G-puku ja varustus sekä mielenkiintoisen HMS-kypärän (Helmet-Mounted Sight), joka mahdollistaa päätä kääntämällä tapahtuvan tähtäämisen ja tähtäyksen lukitsemisen.
Sunnuntaiaamu alkoi sotilaspastorin pitämällä aamuhartaudella ulkona. Viimeiset luennot käsittelivät selostetta ja hälytyspalvelua sekä modernia ilmasodankäyntiä.
Naisten Valmiusliiton puheenjohtaja, entinen Suomen puolustusministeri Anneli Taina puhui kurssilla myös huomattavista ajankohtaisista turvallisuusriskeistä Suomessa, joihin sota ei tietenkään lukeudu. Näistä esimerkkejä olivat suuret myrskyt ja niiden aiheuttamat tuhot ja yksilön syrjäytyminen yhteiskunnasta, mutta myös pienempiin asioihin pyritään kiinnittämään huomiota turvallisuuden maksimoimiseksi; vaikkapa porraskaiteen pituuteen.
Kurssin loputtua saldo oli tämä: ajatukseni vapaaehtoisen asepalveluksen suorittamisesta vahvistui. Mieluisin linjakin olisi tiedossa, ELSO-joukot (elektroninen sodankäynti) ovat lähimpänä osaamisalaani. Lisäksi ymmärsin harjoitusten tärkeyden: kansalaisten valmiutta ja tietoa hätä- ja kriisitilanteissa pyritään kartuttamaan mahdollisimman paljon. Ei sellaisenkaan, joka ei palvelusta ole käynyt – ja vieläpä sen ikärajankaan ylittänyttä – tule jättää aivan neuvottomaksi.
Kursseilta saa paljon kokemuksia, ohjeita, taitoja ja kontakteja. Harjoitusten vapaaehtoisuus takaa vielä osallistujien motivoituneisuuden, ja sellaisten ihmisten läsnäolo on epäilemättä miellyttävää.
Seuraavan vuoden toukokuun harjoitusta odotan innolla.
Tessa Partanen
Kirjoittaja on kajaanin teknologialukion opiskelija ja NASTA-harjoituksen ensikertalainen
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kajaanissa ilmestyvässä KotiseutuPlus -lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti