Viikonloppu sotilaana

Syksyinen viikonloppu Säkylän Huovinrinteellä oli odotettu ja kaikki odotukset täyttävä, jopa ylittävä elämys. Naisten Valmiusliitto ry:n Turun ja Porin alueneuvottelukunnan yhteistyössä MPK:n  Satakunnan KoTu-yksikön kanssa järjestämä Viikonloppu sotilaana –kurssi oli kaikin tavoin menestys.

Kurssille saapui 35 eri ikäistä naista, jotka koko viikonlopun aikana saivat elää ja kokea monen monta uutta asiaa! Muutamien naisten kanssa keskustellessani sain käsityksen, että osa oli vastaavilla kursseilla ollut jo aiemmin ja halusi arkielämän pyöritykseen katkoa ja elämystä ihan oman jaksamisensa vuoksi. Nuoremmat neitokaiset olivat osin kurssilla katsastamassa vähän esimakua siitä, minkälaisia asioita ja tehtäviä varusmies kohtaa asepalveluksen aikana, jos vaikka astuisi itsekin palvelukseen… Käsittääkseni kaikki, myös he, joille kokemus oli ensimmäinen, olivat positiivisesti yllättyneitä ja erittäin ilahtuneita kokemastaan, myös kotiutumisen aikaan, vähän väsyneenä, sunnuntai-iltapäivällä.

Kurssi kesti tosiaan lauantai-aamusta sunnuntai-iltapäivään. Ensi töiksemme pukeuduimme armeijan varusteisiin, kotoisammin ”intin vihreisiin”, maastokenkiä myöten (jotka muuten yllättivät mukavuudellaan!) Tervetulotoivotusten jälkeen siirryimme ”tositoimiin”, eli pihalle ja sulkeisharjoituksiin. Riviin järjestäytymiset, ojennukset, käännökset ym. käytiin läpi marssimisineen, nopealla tahdilla, ja taisimme kaikki läpäistä joten kuten tämän osion. Naiset kuulemma ovat hyviä oppilaita……. kuinkas muuten J

Lauantain ohjelmassa oli, satunnaisesta sateesta huolimatta, tutustuminen varuskunnan esterataan. Siellä sitten sai kiivetä ylös ja hyppäämällä, tai muulla haluamallaan tavalla, palautua maan tasalle. Kukin sai käyttää omaa harkintaansa, suorittiko esteen vai kiersikö sen. Monet esteet tuli suoritettua, ja joitakin emme saaneet edes suorittaa, turvallisuussyistä. Ja joku este olisi kannattanut jättää väliinkin… Mutta minkäs teet kun kerrankin pääsee tuollaiseen paikkaan, niin innostuuhan sitä, hyvässä seurassa vanhakin hevonen, sanotaan! J  Melkoista kuntoa kyllä varusmiehiltä vaaditaan, etenkin kun kuulemma radan ennätys muistaakseni lienee jossain 4 minuutin tietämillä…

Ohjelma jatkui tehtävärasteilla sekä ulkona että sisällä. 35 naista jaettiin neljään ryhmään ja ryhmissä harjoittelimme mm. kompassin pyöritystä, kartan lukua ja ihmettelimme käsisuuntakehän toimintaa. Toinen ryhmä perehtyi ”reserviläisaseiden” toimintaan sekä ammunnan sääntöihin teoriassa. Kolmas ryhmä opiskeli viestintävälineenä tällä kertaa LV 217, eli "venttiseiskan" toimintakuntoon saattamista sekä sen käyttöä. Neljäs ryhmä pääsi tutustumaan kiertoajelun muodossa Porin Prikaatin Huovinrinteen varuskunta-alueeseen. Ja luonnollisesti ryhmiä kierrätettiin, niin että kukin ryhmä sai tietoa ja taitoa kaikissa pisteissä.

Pääsimme tutustumaan myös sotkuun, joka lauantai-iltana oli varsin rauhallinen ja hiljainen. Kaffet ja munkit tuli ostettua (eihän sotkusta voi muutoin poistua) ja sen jälkeen olikin hyvä palata leirialueelle, Paviljogille, ja istuutua kuulemaan tietoiskua MPK:n toiminnasta sekä hiljentymään PV:n videon ”Taistelukenttä” –äärelle. Video taisi tehdä kyllä melkoisen vaikutuksen suurimpaan osaan katsojista. Hyvin toteutettu pätkä….. synnytti ajatuksia monille, että ”oikeesti, mitä jos…..”

Illan päätti yöjotos, joka oli kohtuullisen reipas. Lisäjännitystä toi tietysti syksyinen, pimeä ilta sekä sade ja märkä maasto. Kaikki naiset palautuivat Paviljongille posket punoittaen ja vaurioitta noin 1,5 tunnin reippailun jälkeen. Yöpala solahti reippaasti ja sitten olikin enää vuorossa makuupusseihin sujahtaminen. Teltat ja kamiinathan oli pystytetty jo ennen hämärän tuloa.

Sunnuntai-aamu valkeni tihkusateisena ja klo 7 mennessä oli suurin osa porukasta jo hereillä ja osa kamoistakin jo pakattuna. Aamuverryttely oli paikallaan, vaikka ei voi kyllä sanoa, että teltassa juuri kohmeessa olisi tarvinnut olla! Kyllä armeijan makuupussi on loistava! Kelpaisi kyllä siviilikäyttöönkin; sillä kyllä tarkenee.

Aamuverryttelyn jälkeen säädettiin ääniaistimet kohti tietä ja kuulosteltiin, että minkäs tasoista jyminää alkaisi kuulua. Meille nimittäin oli alustavasti luvattu PASI-ajelua. Ja tulihan ne sieltä! Kolme PASIA pysäköi leirialueellemme, saimme lyhyen tietoiskun, jonka jälkeen lastauduimme kyytiin. Ystävälliset nuoret miehet ajeluttivat meitä innokkaita nais-ihmisiä varuskunta-alueen maastossa varsin antaumuksella mäkiä ylös ja alas, kuopista suuremmin piittaamatta. Tässä on pakko mainita, että kukaan ei loukkaantunut, vaikka meno oli välillä vähän vauhdikasta. Suurimmalla osalla taisi tunnelma kuitenkin lähennellä hurmiota!

Ajelun jälkeen maistuikin sitten aamupala ja viikonlopun elämykset jatkuivat tehtävärasteilla. Nyt pääsimme ampumaan RK:lla sekä pistoolilla. Ehkä olin ainoa, ehkä en, mutta rynnäkkökiväärin latausääni ja ruudin (?) haju jättivät pysyvän muistijäljen. Kerta kaikkiaan upea kokemus! Jospa vielä joskus uudelleen……..  Koska kaikki eivät mahtuneet samalla kertaa ampumaan, oli meillä myös tehtävärata, jossa suoritettiin erilaisia, enemmän tai vähemmän, varusmieselämää likeltä liippaavia toimia. Mielenkiintoisia juttuja, kaikki tyynni.

Sitten olikin aika luopua armeijan varusteista, pukeutua siviilivaatteisiin, jonka jälkeen emme olleet enää tuntea toisiamme J ja suunnistaa muonituskeskukseen päivälliselle. Kurssin päätössanat lausui kurssinjohtaja Matti Bärling,, kurssin vääpeli Marjo Tuomaranta sekä varakurssinjohtaja Riitta Heikkilä. Ammunnan parhaimmat osujat palkittiin ja kaikki saivat todistukset upean viikonlopun päätteeksi.

Tietoa, taitoa ja etenkin elämystä saimme runsain mitoin! Ne fiilikset, jotka viikonlopun jälkeen jäivät, kantavat pitkään. Uskon, että ainakin joku nuorista naisista tulee hakeutumaan varusmiespalvelukseen. Meille, joilla on ollut tai on parhaillaan lapsi varusmiehenä, on erittäin mielenkiintoista saada kosketuspintaa myös tuohon, vielä kovin miehiseen maailmaan. Puhumattakaan niistä kansalaistaidoista, joita viikonloppuun sisältyi, niistä on aina hyötyä. Toivottavasti kaikkia oppeja ei tarvita, mutta on takaraivossa jokin ajatus sitten, jos kuitenkin……

Jaana Westerholm