PIKKU NASTA -HARJOITUS ROVAJÄRVEN HEINUVAARASSA 29.-31.8.2014

Liki kolmekymmentä osallistujaa asteli perjantaina vaatteiden vaihtoon ja varusteiden jakoon Heinuvaarassa. Sen jälkeen olimme yhtenäinen joukko maastoasuissa ja MPK-lippiksissä. Lähes samanmoinen joukko oli meitä huoltamassa ja järjestelemässä asioita parhaalla mahdollisella tavalla.

Kursseistamme Luonnonmuonaa ja maastotaidot toi monipuolista harjoitusta osallistujille. Luonnonmuona osuuden hoiti Itä-Lapin ammattiopiston henkilöt opinnäytetyönään. Saimme tutustua sieniin ja kuulla hyödyllistä tietoa niistä. Lisäksi herkuttelimme metsän antimilla. Myös jalat rentoutuivat mainiossa kylvyssä, mikä oli tehty luonnon yrteistä.

Kurssilaiset saivat tarpeellista oppia metsässä selviytymisessä ja yksityiskohtaisesti kiehisten tekoa ja nuotiotulien oikeaoppista tekemistä. Tämän jälkeen ei puukko eikä kirves ole tuntemattomia. Laavun tekeminen yöpymistä varten oli myös aiheena. Tietysti kurssilaiset oppivat suunnistuksen ja kompassin käytön. Kunhan muistaisimme kerrata sitä kompassia harjoituksien ulkopuolellakin.

Arjen ja ajan hallinta –kurssilla  tehtiin työtä esityksen pohjalta, mutta ennen kaikkea työ kohdistui omaan ajatteluun, asioiden omaksumiseen ja uuden tiedon löytämiseen vanhan tiedon pohjalta. Kurssilaisista huomasi, että he työstivät ajatuksiaan ruokailuihin tullessaankin.

Kouluttajakoulutuksen tarkoituksena oli luoda valmiuksia osallistujille tuleviin koulutustapahtumiin. Tehtävässä onnistuttiin ja osallistujilla oli ajatuksena uudet mahdolliset tilanteet, joissa he voisivat antaa tietouttaan ja ohjaustaitoja. Koulutuksen lopussa koulutettavat antoivat 10 minuutin esityksen heille annetuissa tehtävissä. Jo se, että esitys sai kestää kymmenen minuuttia eikä vähemmän tai enemmän, oli vaativa kohta asian lisäksi. Nyt meillä on taas lisää kouluttajajoukkoa.

Kenttämuonituksessa oli pieni joukko osallistujia. He heräsivät aikaisemmin kuin muut, jotta aamupuuro ja muut lisukkeet olivat valmiina meille päivän aloittamiseksi. Taisi se iltakin venyä keittiöväellä pidempään kuin meillä muilla. Kyllä tämäkin kurssi onnistui ja me kaikki voimme arvioida ja kiitellä heitä.

Tiedottajat tekivät ahkerasti töitä ja heidän ottamiaan kuvia voimme ihailla näin jälkeen päinkin.

Tämä Pikku Nasta –harjoitus järjestettiin Naisten Valmiusliiton Lapin alueneuvottelukunnan ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen Lapin koulutus- ja tukiyksikön kanssa yhdessä. Tavoitteena oli arjen turvallisuuden tukeminen.

Kiitokset harjoituksen onnistumisesta MPK:n KOTU yksikölle  ja kaikille kurssien johtajille ja kouluttajille sekä meitä huoltaneille tarkoille henkilöille.

Kiitokset kursseille osallistuneille ja tulkaa taas uudemman kerran!

Liisa Eloranta

harjoituksen johtaja ja Lapin alueneuvottelukunnan puheenjohtaja

Funderingar om trygghet i senior åldern

Kvinnornas beredskapsförbund har börjat med en kampanj som koncentrerar sig på seniorerna.  Att vara trygg och kännas sig trygg i alla åldrar är viktigt.

När man blir äldre blir allt långsammare och styvare. Balansen är lite sämre, ögonen ser lite sämre, öronen hör sämre, minne blir sämre och utseende ändras. Förändringen sker långsamt och man märker det inte själv. Det vät vi alla, barnen blir bara äldre, själv är man sig lik. Förändringar som går åt sämre håll vill man inte godkänna så lätt.
Det som är svårt är att väta när man skall börja byta sina vanor, eller skall man kanske fundera på det hela sitt liv, när jag blir gammal? När man köper sitt egnahemshus köper man det för livet eller skall man flytta därifrån. Hurdant skall hemmet då vara? Detta som exempel.

Många seniorer som har rörelse hinder bor i höghus utan hiss och oftast i översta våningen. De har inte varit ute på många år. Är säkerhetsplanen i skick i husen och någon vät om denna rörelse hämmade människa och kommer ihåg att informera räddningspersonalen om saken då det händer något.

Det står ofta i tidningen om våld mot åldringar, oftast är det anhöriga som är bakom det. Vårt samhälle har blivit snedvridet, alla skall ha mera pengar kosta vad det ville. Inte kan den gamle förstöra de ungas liv genom att göra anmälan. Många seniorer sätter inte så mycket värde på sitt eget liv och hälsa, de har levt sitt liv redan.

Sen finns det en grupp som reser och lever livet ut tar vara på stunden. De är vana vid det och förbereder sig rätt, men kroppen ändras fysiologiskt och klara inte av samma prestationer som tidigare. Det är så viktigt att kunna lyssna på sig själv.

Trygghet är en känsla, man mår bra då man känner sig trygg. Så man kan känna sig trygg på ett farligt ställe då man inte känner igen faran.

Här är lite exempel på saker som seniorerna möter, hemmet är fortfarande det farligaste stället i våra liv. De flesta olyckorna sker i hemmet.

Det som är besvärligt är att veta när det är dags för anhöriga att blanda sig i, speciellt när det gäller barnen, när kan de börja ge råd och stöd.  Min far brukar säga du kommer alltid att vara mitt barn. Det berättar ganska mycket, föräldrarnas uppgift är att uppfostra och stöda barnen. Att byta roll är inte lätt. Man måste klara av att respektera deras liv, deras erfarenhet och deras värden. Fast de har get mycket verktyg till livet så använder vi och plockar med nya och sätter på sidan sådant som inte passar oss själva. Värde saker tar barnen och vuxna ihop med många gånger under barnets uppväxt, ibland har föräldrarna svårt att acceptera barnets val. Hur blir det nu när rollerna byts, vad kan barnet befatta sig i och försöka ändra på. Förstora förändringar påverkar trygghetskänslan. Behärskar senioren dessa förändringar oh passar de hennes/ hans livsstil och tanke värd. Någon vill dö med stövlarna på någon annan vill leva ett långt liv. Vi får inte ta ifrån individens självbestämmande rätt först då senioren konstateras oförmögen till att ta hand om sig själv eller senioren ber själv om hjälp.


Liv Wikström

Suppleant i den regionala förhandlingsgruppen i Nyland

Kun antaa pikkusormen...

Toukokuussa 2014 oli paitsi Oulun alueneuvottelukunnan vuoro tarttua blogikirjoitusvuoroonsa, myös minulla tarve avata MPK:n koulutuskorttini ja miettiä mitä kaikkea olenkaan Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) ja Naisten Valmiusliiton toiminnassa viimevuosina kokenut.  Ja olihan niitä tapahtumia, enemmän kuin ihan oikeasti edes olin muistanutkaan. Ja osaamista, jota ilman en enää voisi kuvitella eläväni.

Monesti sitä ajattelee olleensa mukana toiminnassa jo pitkään, sen verran tärkeä osa elämääni tästä harrastuksesta on tullut. Mutta todellisuudessahan kaikki alkoi vasta 4 vuotta sitten kun pahaa aavistamatta avasin oven silloiselle anopilleni ja kuulin sen surullisenkuuluisan (ja niin monta kertaa aiemmin kuullun) lausahduksen: ”Minulla on kuningasidea!”.  Tällä kertaa se kuitenkin oli juuri sitä. Vuoden 2012 NASTA-harjoituksen vastaleivottu johtaja alkoi kokoamaan ympärilleen toimijoita ja koulutusmaailman tuntemukseni kiehtoi anoppia niin paljon että hän pyysi minua koulutuspäälliköksi harjoitukseen. Ja niin sitä mentiin, hyppy alas tuntemattomaan ja innokas kiilto silmissä WILMA 2011 – harjoitukseen Lappeenrantaan. Jossa tapahtui totaalinen koukuttuminen.

”Tää on miun juttu” mietin hyvästellessäni tippa linssissä uusia ystäviä ja muistellessani kotimatkalla maastotaitokurssin mahtavaa yhteishenkeä. Se ja reipas tekemisen meininki koukutti – kerta toisensa jälkeen. Näin tapahtui ULAPPA 2011 –harjoituksessa kelluessani hyytävänkylmässä meressä pelastautumisharjoituksessa, ILIMATAR 2012 –harjoituksessa testatessani ystävän kanssa maailman kamalinta taistelijaparitelttaa ja SINISIIPI 2013 –harjoituksessa harjoitellessani kenttälääkintäkurssilla niin todentuntuisissa onnettomuussimulaatioissa että monenlaisia toimintatapoja painui suoraan selkäytimeen.

LINNA 2012 oli tietenkin kokonaan oma lukunsa, se siitä tasaisesta noususta pikkuhiljaa kohti vastuullisempia tehtäviä. Toisinaan sitä vain huomaa olevansa tehtävässä, jossa on aika suuret saappaat ja niihin on vain kasvettava. Näin kävi myös minulle. Tilatessani näkkäreitä ja tajutessani saavani läjän teltanalusia pidin tyyni ilme naamallani suuni kiinni ja ajattelin, että tyhmäkin näyttää viisaalta kun on hiljaa. Ja rakennellessani yötä myöten suunnitelmia kurssien toteutuksista todetakseni taas aamulla, että joku liikkuva osa unohtui, tajusin että juuri tämä on sitä mikä eniten opettaa. Kantapää.

Näiden vuosien aikana myös MPK tuli organisaationa yhä tutummaksi. Oman NASTA –harjoituksemme jälkeen tuntuikin aika matalalta kynnykseltä tarttua tarjottuun mahdollisuuteen sitoutumisesta MPK:n kouluttajaksi ja toimijaksi. Kouluttajakoulutuksen olin käynyt jo ennen NASTA-urakkaamme, vaan taas pieni askel muuttui vähän suuremmaksi. Löysin aika pian itseni tiedottajan tehtävistä ja pikkuhiljaa myös kouluttamasta tiedottamista ja sosiaalista mediaa. Tutuksi tulivat pikkuhiljaa myös MPK:n varautumis- ja turvallisuus (VARTU) koulutukset sekä suuremmat valtakunnalliset harjoitukset. Kamera lauloi, lehtijuttuja syntyi ja maastopuvun sai pukea päälleen yhä useampana viikonloppuna.

Mutta nälkä jäi. Huolimatta monista eteeni tulleista upeista kokemuksista läpi suloisen Suomemme aina Rovajärven Heinuvaaralta Suomenlinnan spitaalisairaalan vanhaan saunaan oli yksi kokemus vielä toteutumattomana kaivelemassa hampaankolossa. Joskus minäkin vielä johtaisin NASTA-harjoituksen, kokoaisin ympärilleni sellaiset naiset että oksat pois ja katsoisin mihin asti näillä seitsemän peninkulman saappailla pääsee. Ja kun niitä pitkävartisia ja suuria saappaita sitten alueneuvottelukunnan puheenjohtajana minulle tarjottiin vuoden 2014 alussa  parin vuoden päässä häämöttävään Kainuun NASTA-harjoitukseen, oli päätös harvinaisen helppo tehdä. Nyt siis uudella innolla MPK:n harjoituksenjohtajakoulutukseen kasvamaan ja keräämään ideoita.  Saattahan ne saappaat joskus hölskyä jaloissa vaan siinä ne kintut turpoaa kun tarpoo…

HELENE 2014 –harjoitus on parhaillaan menossa Dragsvikissa ja ihan pian alkaa ilmoittautuminen SAVOTTA 2014 –harjoitukseen. Ja ihan aikuisten oikeasti kannattaa painaa sitä ilmoittautumisnappia, uskaltautua ja rohkeasti katsoa myös mitä kursseja MPK tarjoaa vuoden aikana. Onhan se niinkin että pikkusormen lisäksi voi mennä koko käsi. Vaan hyvälle asialle sitä voi kätensä luvata – monessakin mielessä ;)

Riitta Alasalmi
Kirjoittaja on Oulun alueneuvottelukunnan puheenjohtajaja, Naisten Valmiusliiton tiedottaja ja toimii myös MPK:n Kainuun KOTU-yksikön tiedottajana

Koulutuksesta hyötyvät kaikki!

Hyvät ystävät ja kanssasisaret!

Ihanasti linnut metelöivät ja vihdoinkin tuntuu keväältä. Olen bongannut ensimmäiset sinivuokot ja leskenlehdet. Kohta ojanpientareet pullottavat rentukoita, lehmukset kukkivat ja pian juhannus on jo takanapäin. Hoh hoijaa ,ei sentään ihan vielä, onneksi. Tänä aamuna tikka autuaana naputteli lyhtypylvääseen. Luulisi, että sen nokka tai päänsärky erottaisi metallin ja puun, mutta ei. Lyhtypylvästä lintuparka takoi onnellisena.

Mutta, ei minun siitä pidä jutustella vaan kertoa kuulumisiani Helsingin aeudun alueneuvottelukunnassa. Taidanpa aloittaa näin: minulle olisi tarpeen KOULUTUS, johtamiskoulutus, ja tarkemmin vielä miten johdan itseäni......
Miksi ihmeessä toimin irrationaalisesti: kaksi ja puoli kuukautta on ollut aikaa kirjoittaa tätä blogia, asetin jutun takarajaksi tämän päivän klo 23.55 ja NYT klo 21.13 istun kirjoittamassa tekstiäni, jonka on oltava valmis tänään. Luulisi, että aikuisikään mennessä olisin oppinut ajan käytön hallintaa, mutta ei. Tosin on myönnettävä, että taustalla olen miettinyt tekstiä ja kaksi asiaa on noussut ylitse muiden KOULUTUS ja NUORET.

Vakavasti puhuen, minusta Naisten Valmiusliitolla on erinomaisia ”kaiken varalta” kursseja yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen eli tuttavallisemmin MPK:n kanssa. Joka naisen olisi hyödyllistä osallistua niille oman kiinnostus- ja osaamisalueensa puitteissa. Kannattaa käväistä Naisten Valmiusliiton sivuilla tutustumassa kevään ja syksyn 2014 NASTA-harjoitusten kurssitarjontaan.

Kauan aikaa sitten osallistuin henkisen tuen kurssille, jonka päätteeksi oli suuronnettomuusharjoitus. Aluksi melkein lamaannuin ja tunteet vyöryivät ylitseni vaikka tiesin, että kyseessä on harjoitus. Kesti hetken aikaa, ennen kuin tämä maallikko kokosi itsensä ja ryhtyi järkevästi toimimaan harjoituksessa. Roolini harjoituksessa oli saada metsäpalon järkyttämä umpimielinen nuori kertomaan, mistä tavoitan hänen vanhempansa.  Hän antautui roolin vietäväksi anatumuksella, joten tehtäväni ei ollut ollenkaan helppo, mielenkiintoinen kyllä. Harjoituksissa voi valvotuissa olosuhteissa testata omaa toimintakykyään ja harjoitus antaa varmuutta omalle toiminnalle. Suosittelen voimallisesti.

Helsingin seudun  alueneuvottelukunnan muodostaa 11 jäsenjärjestön piiritason edustajat. Toimikunta kokoontuu säännöllisin väliajoin ja on oiva yhteistyö- ja verkostoitumiselin. Yhdistysten jäsenten tieto-taito on laaja ja auttamishalu samanlainen.

Nuorille lukiolaistytöille on jo yleishyödyllisiä turvakursseja, joita kannattaisi myös
markkinoida ammattioppilaitoksiin. Varusmiespalveluksen suorittaneiden nuorien naisten osallistuminen toimintaamme taas toisi uutta tuoretta näkökulmaa toimintaamme ja uskonpa, että nuorien naisten vaikutusmahdollisuudet toiminnan ja koulutuksen kehittämiseksi heidän toivomaan suuntaan  on  helpompaa ja joustavampaa.

Miten löytäisimme väylän vapaaehtoistyöstä ja kouluttautumisesta innostuneiden nuorten naisten luo? Jos Sinulla on ajatuksia, otan ne ilolla vastaan ja mahdollisuuksien mukaan pyrin toteuttamaan.

Mukavaa pääsiäistä ja iloista Wappua toivottaen

Helsigin seudun alueneuvottelukunnan puheenjohtaja
Christel Kumenius

Untuvikot Radioniemessä

Miten voi kanssasisaret olla noin innostavia, kannustavia ja ihania yhtä aikaa. Untuvikkojen viikonloppu oli täynnä uutta ja ihmeellistä, mutta myös erittäin kiinnostava ja innostava.

Jo junamatkalla Lappeenrannasta Helsinkiin olimme odottavalla kannalla. Toisaalta hieman hirvitti, sillä meillä ei ollut mitään käsitystä siitä, mitä mahtaa olla tulossa. Jostain ihmeen syystä jännitimme myös uusia tuttavuuksia, mutta aivan turhaan.

Saapuminen Santahaminaan ja Radioniemeen oli jo uusi kokemus. Historian havinaa, kauniita vanhoja rakennuksia, joiden seassa siten MPK:n halli - ei niin kaunis, anteeksi. Kokoustilojen ankea karuus unohtui, kun Naisten Valmiusliiton Johdon seminaari 2014 lähti käyntiin.

Innostuneet toimijat esittelivät itsensä ja toimintaan käytetyt vuodet surisivat päässä. Niin paljon kokemusta, osaamista ja tietoa yhdessä huoneessa. Omat tietämyksemme ja osaamisemme oli vain kalpea varjo muiden osallistujien tietoihin verrattuna.

Päivän edetessä ja ruokailua odotellessa untuvikkojen pää täyttyi uusista ajatuksista ja lehtiö muistiinpanoista. Innostus kasvoi sitä mukaa, kun ideat alkoivat hahmottua päissämme. Välillä oli vaikea olla hiljaa ja kuunnella asiaa, kun omat ideat pukkasi päälle.

Kun ensimmäinen seminaaripäivä kääntyi iltaan ja huonounisina untuvikkoina jätimme Radionimen taakse ja suuntasimme sukumajoitukseen, emme oikein malttaneet mennä kuitenkaan nukkumaan. Yritimme yhdessä saada uudet asiat jäsenneltyä ja innoissamme laadimme jo uusia toimintasuunnitelmia Kymen alueneuvottelukunnalle. Montako tapahtumaa, koulutusta ja tapaamista ehtisimme järjestää ja kuinka saisimme kaikki muut jäsenet ja yhdistykset innostumaan asiasta. Lopulta onneksi maltoimme lopettaa höpöttämisen ja menimme nukkumaan.

Sunnuntai alkoi mukavalla brunssilla ja koska edellisen päivän opit oli jo saatu joten kuten käsiteltyä,  niin takarivin neuleklinikka oli valmiina uuteen päivään, joka oli jälleen antoisa ja mielenkiintoinen. Vielä viimeisenä saimme kurssitodistukset ja pinssit käteen ja kotimatka saattoi alkaa maittavan lounaan jälkeen. Junaa odotellessa untuvikot ehtivät vielä piipahtaa shampanjabaarissa virkistäytymässä. Näillä eväillä jaksoimme sitten matkustaa takaisin kotiin.

Parasta antia näiden kahden päivän aikana oli ehdottomasti kaikki uudet ihanat tuttavuudet. Verkostoituminen ja PR olivat parasta antia, mitä tällaisesta tapaamisesta untuvikot voivat saada. “Soita, jos tarvitset apuja” ja “Vaikka en olekaan alueenne oma kummi, autan aina, jos vaan voin” oli kaunista musiikkia korvillemme. Kiitos! Ja ihan vaan tiedoksi, että numeronne on jo päivitetty puhelimeen ja sähköpostiosoitteet läppäreihin.

Tulevaisuus näyttää, kuinka onnistumme nostamaan tämän uinuvan kaakonkulman ja montako uutta ideaa saamme toteutettua. Kiitos kuitenkin Teille Heli, Sirpa, Anne, Keski-Suomi, Turku ja Pori, Uusimaa, Häme,  Oulu, Lappi, Helsinki, Vaasa…

Kati Vuorio

Kirjoittaja on Naisten Valmiusliiton Kymen alueneuvottelukunnan uusi puheenjohtaja. Naisten Valmiusliiton johdon seminaari pidettiin Santahaminassa 1.-2.2.2014. Seminaariin osallistuivat liiton hallitus ja alueneuvottelukuntien johto.