perjantai 29. huhtikuuta 2016

Puhumattomasta hölöttäväksi kurssinjohtajaksi

Alkutaipaleeni 6 vuotta tässä elämässä, kuljin ilman sanoja. Monet ovat sanoneetkin jälkikäteen, että me kun luultiin ettet sinä puhu ja nyt sinua ei saa hiljaaseksi.

Olen kuitenkin aina omannut sen verran jääräpäisyyttä, että olen ottanut vain haastetta sarvista kiinni ja paininut sen kanssa vähän aikaa kunnes olen voiton saavuttanut.

Naisten Valmiusliittoon tutustuin äitini kautta. Toimin ensimmäisissä Nastoissani huollossa, kuljetusvastaavana ja kuskina.  Koska tuo fyysinen pakertaminen tulee verenperintönä. Eikä hommassa tarvitse olla esillä kuin vain organisaatiolle, joihin pääsee tutustumaan jo ennen itse koitosta.
Monet tapaamani henkilöt ovat sanoneet, ettei minusta huomaa piilossa olevaa toveriani Dysfasiaa eli ”Kielellinen erityisvaikeus”- nimellä tunnettua kielen kehityksen häiriötä.

Monesti on käynyt mielessä tuo kurssinjohtajan pestikin, mutta en ole uskaltanut siihen itseäni tarjota. Kun siinä pitää koko viikonloppu puhua ihmisille ja olla esillä.

No, Varvaran PV:n B-ajolupakurssi oli ilman kurssinjohtajaa. Otin itsestäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi kurssinjohtajaksi. Puolustusvoimien B-ajolupa- kurssin sisältö kun on lähellä sydäntä.  Aihealue on erittäin tuttu vietettyäni vuoden vapaaehtoisen asepalveluksen kuskina Niinisalossa.  Sain myös houkuteltua varajohtajakseni ystävän, jonka kanssa oltu parissa Nastassa vuoron perään toistemme pomona.

Nasta viikonloppu tuli vääjäämättä kohti ja niin myös jännitys. Kuinka suoriutuisin täysin uudesta kokemuksesta. Nostaisiko änkytys päätänsä tai täydellinen puhumattomuus. Pystyisinkö ilmaisemaan itseäni väsyksissäkin ymmärrettävästi tuntemattomille henkilöille, jotka eivät ole tottuneet ymmärtämään minua. Haastoin itseni tarkoituksella, koska Nastassa myös organisaatio on kurssilla oppimassa.  Tiesin pystyväni haasteeseen, mutta silti se pieni epäilys kalvoi mielessä.


Vaikka väsymyksen takia hieman rupesi vanha toveri dysfasia nostamaan päätänsä, niin sain hetken mietittyäni asiat ymmärretysti tuotua ilmi. Minun onneni olivat kurssilaiset. Kurssimme oli täynnä samanhenkisiä naisia, jotka olisivat vieläkin ajamassa kouluttajien tekemää rataa ympäri jos se olisi sallittu.

Summasummarum, Naisten valmiusliiton Nastat ovat oiva oppimiskokemus niin kurssilaisille kuin organisaatiolle. Viikonlopun aikana pääset tutustumaan uusiin ihmisiin ja näet vanhoja ystäviä.
Kurssinjohtajana sain kallisarvoista johtamiskoulutusta, jonka avulla pystyn kehittämään itseäni seuraavaan harjoitukseen paremmaksi johtajaksi.  Lähdenkin Hoikkaan kurssinvarajohtajaksi vakaammin askelin, roimasti kokemusta ja varmuutta mukana.

Kirjoituksellani haluan rohkaista muita minunlaisiani, joilla on suuri halu ja rohkeus kehittää itseänsä, mutta jostain aina löytyy se epäilys pystynkö ja mitä jos en pystykään. Mitään et ikinä saavuta, jos et ota riskejä.

 Maria Luodes
Kirjoittaja toimi Varvara -harjoituksessa kurssinjohtajana

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti