Perheen pakkasenkestävyyttä mitataan jo aamulla, kun uni vasta karisee silmistä. Tuntuuko kylmältä, kipiristeleekö varpaita? Onkohan viimekesänä tekemämme hake tarpeeksi tujua, onko lämpökeskuksen kattila jaksanut lämmittää kaikkia pihamme taloja? Onko anopilla kylmä herätessään, viluttaako lapsia vällyjen välistä kömpiessään?
Kun koko perhe on vihdoin saatu aamiaspöydän ääreen, aletaan miettiä asioita, jotka jäivät taas tekemättä. Viimekesänä ei muistettu taaskaan uusia keittiön ikkunantiivisteitä eikä eilisiltana hakea tarpeeksi klapeja sisään, jotta kamiinaan saa tulta. Eteisessä vetää edelleenkin ja keskimmäisen lapsen toppatakin vetoketju on edelleen korjaamatta. Onneksi sentään villasukkia ja tumppuja riittää. Isomummojen ansioista neljäs polvi ei palele, vaikka pakkanen joka vuosi yllättää ihan samalla lailla. Vähän niin kuin talvirenkaiden vaihto ja heikot jäät...
Päivä käynnistyy pikkuhiljaa vaan pakkanen ei hellitä otettaan ajatuksista. Pysyykö auto ajokuntoisena, hyytyykö diesel tankissa? Jaksaako akku, jähmettyykö vaihteiston öljyt? Paleliko lapsia kun odottivat bussia, olikohan se tänä aamuna ajoissa? Työpaikan lattiat ovat kylmiä ja ruokatunnilla vertaillaan aamupakkasia. Pahin pakkanen oli Kuhmon Iivantiirassa ja Suomussalmen Näljängällä, siellä oli sentään ollut 1½ astetta kylmempää kuin meillä. Onneksi sentään asutaan etelässä, Kajaanin kupeessa!
Vaikka talvinen Suomi ei ihan joka puolella näistä Itä-Siperian pakkasista pääsekään nauttimaan, on kylmyys silti oikea turvallisuusuhka joka puolella Suomea. Jo pienessä pakkasessa voi tulla peruuttamattomia paleltumavammoja, jos pukeutuminen ei ole sään mukaista. Vaikka tositv:n sankarit seikkailevat jäätiköillä ilman hattua, tietää lapsikin täällä pohjoisessa että ulos ei ole kylmällä menemistä ilman rakasta ystäväämme kerrospukeutumista. Ja etelän ihmeenä junantuomana tullut äitikin on oppinut, että autoon kannattaa varata pakkasella lämpimiä vaatteita, lisälöpöä sekä kännykän hätälaturi.
Pakkasta ei kuitenkaan kannata pelätä, sillä se on osa suomalaista sielunmaisemaa. Täällä mennään kylmästä lämpimään ja on vuosisatojen aikana opittu pärjäämään pakkasen kanssa. Pistämään vaatetta päälle, suojaamaan kasvoja viimalta ja miettimään kakkossuunnitelma, jos kulkuneuvo ei liikukaan. Kokoamaan punaposkisia lapsia sisään lämpimän pannukakun, kesältä maistuvan mansikkahillon ja kuuman kaakaon äärelle.
Mutta rajansa tällä elämyselämälläkin, ensiviikolla on muistettava ostaa ne ikkunantiivisteet keittiöön!
Riitta Alasalmi
Kirjoittaja on opettaja ja maatilan emäntä Kainuusta, joka toimii Linna 2012 –harjoituksen koulutuspäällikkönä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti