Olen aloittanut usein nykyään puhelun paikallisen paikallisosastopäällikön kanssa toteamalla, olen ajatellut. Niin olen tehnyt myös tällä kertaa. Olen pitkään miettinyt sitä onko meillä enää velvollisuuksia itseämme ja muita kohtaan. Voimmeko vaatia nykyään asioita ja olettaa että se on jonkun muun työ?
Otetaan esimerkki arkisesta elämästä. Meillä on oikeus päästä ½ vuoden sisällä leikkaukseen. Yhteiskunnan on maksettava se jos leikkaus on tähteellinen elämänlaatua ja terveyttä edistävä. Laissa ei vaadita eikä edes toivota sitä että potilas itse osallistuisi aktiivisesti kuntoutukseen ja tekisi oman osuutensa tervehtymisensä, omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Hän voi jättää kuntoutuksen osion pois ja lähteä uudelleen lääkärille ja valittaa kun mitään ei tapahdu ja vaiva ei helpotu vaikka se on leikattu.
Sama pätee turvallisuudessa. Kun jotakin tapahtuu, niin monesti jälkikeskustelussa kysellään missä on yhteiskunta? Miksi emme saa heti apua? No ehkä vähän liioiteltua mutta kumminkin.
Minä esittäisin kysymyksen kuka on yhteiskunta? Voimmeko vaatia apua heti? Meidän valtio on rakenettu silleen että meillä on asiantuntioita ja osaajia. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Tämä tarkoittaa sitä että jokaiselle ei riitä omaa henkilökohtaista osaajaa joka osaamisalueelle. Mikäli näin olisi meillä olisi aika iso porukka työttömiä ihmisiä reservissä odottelemassa että jotakin sattuisi. Meidän oma kansa ei siihen riittäisi millään.
Mitä voi olettaa jokaisen yksilön hallitsevan kriisi tilanteissa? Tarvitseeko meidän perehtyä turvaohjeisiin julkisilla paikoilla. Pitääkö jokaisen tietää kuinka toimia tulipalon sattuessa? Tai pitääkö jokaisella olla oma suunnitelma tehtynä siitä mitä teen jos sähköt on poissa? Pitääkö minun itseni osata sitoa haavan jonka saan tai osata soittaa apua jos jotakin sattuu?
Minusta tarvitsee. Minusta meillä on oikeus pitää huoli itestämme ja välittää itsestämme ja perheestämme niin paljon että meillä on mahdollisuus selviytyä siihen asti että asiantuntiat tulevat auttamaan. Jotta saamme tämän oikeuden meillä on itsellämme velvollisuus etsiä tieto jota tarvitsemme arjen kriiseissä, isoissa ja pienissä. Myös selvittää ne kohteet jotka auttavat meitä kun tarvitsemme apua. Tiedän erään hyvän yhteisön joka tietää paljon arjen turvallisuudensta ja jakaa mielellään sitä tietoa.
Tietätkö sinä?
Liv Wikström
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista