Ihmisen sisäinen turvallisuus

Linna - harjoituksen viimeisenä päivänä kolme kurssia kokoontui kuuntelemaan tunteita herättävää RovastiPentti Hakkaraisen luentoa aiheesta ”Ihmisen sisäinen turvallisuus”.  Isä Pentti on Kajaanin ortodoksisen seurakunnan eläkkeellä oleva kirkkoherra. Kirkkoherran tehtävää hän hoiti vuosina 1973- 2011.

Isä Pentti luotasi aihetta ortodoksisen kirkon terapeuttisen, ihmisen kokonaisvaltaisen eheytymisen kautta. Jo varhaisimmissa Bysantin ajan kulttuurissa tunnistettiin ihmismielen käsittelemättömät traumat ja kätketyt häpeän, narsismin ja voimattoman vihan jäljet. Näiden samojen kipeiden aiheiden parissa elämme myös tänä päivänä.

Ihmisen kokema sisäinen turvattomuus syntyy Isä Pentin mukaan usein varhaislapsuuden kokemusten kautta. Kun pieni lapsi etsii äitinsä kasvoilta rakkauden osoitusta ja äiti kääntääkin toistuvasti pään pois lapsesta, osoittaa hän samalla kylmää poissaolevaa läsnäoloaan. Äidin elämäntuska ja huolet heijastuvat lapseen, joka kaipaa läheisyyttä, turvaa ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Lapsi kommunikoi voimakkaasti kehonsa kautta. Iholle tuleminen, sylissä pitäminen ja hyväily antavat lapselle perusturvan tunteen, kun taas lapsena kosketusta vaille jäänyt lapsi kokee aikuisenakin säälittävää itseinhoa ja ruumiin häpeää.- Perheväkivalta näkyy juuri äidin kaipauksena. Raskaita taakkoja kannettavaksi aikuisena.

Isä Pentin mukaan liskoaivot saavat ihmisen tekemään asioita, joiden tietää olevan itselleen ja muille haitaksi. Ahneudesta on tullut yleisesti hyväksyttävää. Ihmisten on vaikea hyväksyä epäonnistumisiaan ja haavoittuneisuuttaan. He vihaavat elämän epätäydellisyyttä ja rikkonaisuutta. Kaikkea pitäisi pystyä hallitsemaan – syntymää, kuolemaa, eläkkeelle jäämistä.  Asioiden pitäisi olla omassa elämässä täydellistä, kaikki pitäisi kokea ja saada nyt ja heti. ”Sarasvuolainen turskauta ulos ainutkertaisuutesi, räjäytä sisäinen voittaja” – mentaliteetti kuitenkin lisää Isä Pentin mukaan sisäistä turvattomuutta. Sankaruus on jotain aivan muuta: Vain hauras ihminen kestää toista ihmistä. Sisäisesti ehyt ihminen hyväksyy erilaisuuden ja hiljainen ajatteleva ihminen usein myös ratkaisee asiat.

Internetin ja sosiaalisen median valtakaudella viestinnästä katoaa todellinen kyky olla läsnä keskustelukumppanin kanssa. Netin välityksellä emme kykene lukemaan kehonkieltä. Tietokoneiden ja kännyköiden välityksellä olemme jatkuvasti saavutettavissa. Mitä täydempi kalenterimme on ja mitä nopeammin pystymme vastaamaan eri viestimien välityksillä lähetettyihin pyyntöihin, sitä tarpeellisemmaksi, tärkeämmäksi, rakastetuimmaksi itsemme tunnemme. Facebookissa meillä on 500 näennäisystävää, joilta janoamme tykkäämisiä. Syleilemme sähköistä kohtua, josta tunnemme epämääräisesti saavamme turvaa ja hyväksyntää. Uimme kuin syvänmeren kala, vailla silmiä ja korvia, iso kita avoinna nielemään kaiken informaatiotulvan suodattamatta. Emme tunnista, mikä on merkityksellistä, mikä ei. Tästä tulee tunne, ettemme enää hallitse omaa elämäämme.

Monille sisäisesti rikkinäisille kuuluu tarve pitää ulkoiset fasiliteetit kunnossa, pitää näennäisesti homma hanskassa, ottaa koko ajan lisää hommia ja kirmaillen paikkailla sisäistä tyhjyyttään. Avaimia sisäisen turvallisuuden löytämiseen antaa humanistinen maailmankatsomus, kyky oppia läsnäoloa, hiljaisuutta, kyky antaa ja ottaa vastaan rakkautta. Uskallus tulla iholle ja käyttää kehon kieltä, pysähtyä ja vain olla, ilman suorituspaineita.

Arjen- ja ajanhallintakurssilaiset totesivat luennon jälkeen, että tuntuu, kuin Isä Pentti olisi ollut samalla
kurssilla kuin he.

Miia Klementti


Kirjoittaja opiskelee Kainuun ammattiopistossa media- assistentiksi ja toimi Linna 2012-harjoituksessa kurssilehden toimituksessa.